Tänään koisjärveläiset ja iso liuta kuntalaisia ja valtuutettuja pitkin pitäjää kokoontui Koisjärven koulun korjaamista tai lakkautusta koskevaan kuulemistilaisuuteen.

Viime elokuussahan alijäämän kattamiseksi asetetun työryhmän oli tehtävä säästöjen ja laskevan oppilasmäärän vuoksi esitys muutaman pikkukoulun lakkautuksesta ja harkinnan jälkeen esitykseksi tuli Leppäkorpi ja Koisjärvi. Valtuusto hyväksyi tasapainotusohjelman muodollisesti yksimielisesti, eikä Koisjärven koulun asiaa tuolloin maininnut muistini mukaan kuin kaksi valtuutettua. Budjettia käsiteltäessä, kun Koisjärven yrittäjien yhteistyötarjous oli jo tiedossa, päätöstä lievennettiin äänestyksen jälkeen niin, että tämän vuoden kuluessa selvitetään se, korjataanko koulua vai lakkautetaanko se.

Tämänpäiväisen tilaisuuden tarkoituksena oli kuulla asiasta vanhempia ja kyläläisiä. Kun varmaankin päälle satapäinen porukka oli saatu ahdettua koululuokkaan, aloitti koulutoimenjohtaja esittelemään näkemyksiään. Koulutoimenjohtaja totesi alenevan oppilasmäärän ja sen, että periaatteessa ripoteltuna Koisjärven lapset mahtuisivat muihin kouluihin. Kuitenkin osoittautuisi lähes mahdottomaksi jakaa lapset niin, ettei lisäopetusryhmiä tarvittaisi vastaanottavissa koulussa. Kesällä hän vielä arvioi säästöksi kaksi opettajaa, mikä tulikin säästöohjelmaan kirjattua 80.000 euron säästöksi vuosittain ja että koulurajojen muutoksella oppilasmäärät saataisiin natsaamaan jotenkin järkevästi.

Käytännössä yhtään kunnollista perustelua alijäämätyöryhmän esitykseksi ei koulutoimenjohtajalta tullut, mutta sen sijaan kyllä esimerkiksi perusteluja siitä, miksi yhdysluokat ovat hyviä - niitä eivät vain vanhemmat ja opettajat osaa arvostaa.

Paikalla ollut ex-koulutoimenjohtaja Kukkonen piti varmaankin kovinta mekkalaa. Hämmentävää ja suorastaan hassua. Hän kun aikoinaan 90-luvun lopulla esitti oman koulupoliittisen ohjelmansa 2000-luvulle, jossa koululakkautuksia kaavailtiin kaikille pienimmille kouluille.

Tänään tilaisuus oli jopa leppoisa ja kiperistäkin kommenteista huolimatta rauhallinen, myös huumoria löytyi. Paikalla olleista valtuutetuista monet kilvan vakuuttelivat olevansa koulun säilymisen kannalla, eikä kukaan sanonut mitään poikkipuolista - ei myöskään kunnanjohtaja. Hahmoteltiin, että alueen yrittäjien tarjoaman suuren panoksen vuoksi voisi koulusta tulla valtakunnallinen uuden yhteisöllisyyden symboli.

Itse kysyin, onko vanhemmille tulossa olevalla kyselyllä siitä, mihin kouluun lapsensa haluaisi, jos Koisjärven koulu lakkaa, mitään todellista merkitystä. Kunnon vastausta ei tullut, mutta itse päätinkin, etten aio tulevalla kyselyllä päätäni vaivata enkä edes vastata, koska 1) arvatenkaan vanhempien näkemyksiä ei lakkautustilanteessa kyettäisi todellisuudessa huomioimaan ja 2) kun ei lakkautukselle löytynyt siitä joukosta ainoatakaan (ainakaan julkista) puolustajaa, ei sellaista päätöstä myöskään ole tulossa.

Jos yhtään osaan tilannetta arvioida oikein, niin juttu on sellainen, ettei koulutoimenjohtaja pikkukoulujen periaatteellisena puolestapuhujana tee lakkautusesitystä. Jos ei esitystä tule häneltä, ei sitä tule myöskään sivistyslautakunnalta eikä myöskään kunnanhallitus tule näin ollen pitäytymään alijäämänkattamisohjelmassa, vaikka kunnanjohtaja sitä vielä esittäisikin. Valistunut veikkaukseni onkin, ettei asia edes tule enää valtuustoon.

Uskoakseni koisjärveläisillä on jo aihetta skoolata.