Pääni on särkenyt yhteen mittaan kaksi vuorokautta. Ilmeisesti jälleen joku virus kiusaa. Tilannetta ei helpota kunnanhallituksen huomisen kokouksen asiat. Listalla on kaksi suurta kokonaisuutta: Pusulan päiväkotijärjestelyjen ratkaiseminen ja ensi vuoden budjettiesitys.

Pusulan päiväkoti toimi alkusyksyyn saakka vanhalla kivikoululla. Kuitenkin vakavien putkirikkoutumisten takia päiväkoti jouduttiin hajasijoittamaan kokonaan muualle. Valmiina olivat jo tuolloin suunniltelmat tämän vanhan rakennuksen remontoimiseksi toimivaksi päiväkodiksi. Sittemmin päiväkodin henkilökunta ja vanhempia on ryhtynyt vaatimaan kokonaan uuden päiväkodin rakentamista.

Alunperin olen ollut vanhan perinteikkään koulurakennuksen korjaamisen kannalla, mutta selvitysten edetessä kokonaan uuden rakennuksen vaihtoehto on noussut yhä varteenotettavammaksi. Ns. viipalepäiväkoti nykyisen alakoulun vieressä voisi olla kaikkein toimivin ratkaisu. Tällöin vanha kivikoulu pitäisi suojeltavana rakennuskohteena rempata kohtuulliseen kuntoon esimerkiksi vapaa-ajan toimintojen tilaksi.

Budjetin laadinnan pohjana ovat pitkälti olleet valtuuston kesäiset päätökset alijäämätyöryhmän esitysten pohjalta. Niistä on ollut tarkoitus pitää luonnollisesti kiinni. Kuitenkin on asioita, joissa budjetti vaatii pohdintaa.

Kunnanhallituksen jäsenenä kieltämättä joutuu monesti vallan rankasti pohtimaan, mitä valtuustolle esitetään. Monesti parhaan ratkaisun löytyminen on kaikkea muuta kuin helppoa ja yksinkertaista. Asiat kun eivät yleensä ole kovin mustavalkoisia ja siten helposti ratkaistavia.