Järjestin tänään miehelleni epämielyttävän aamuherätyksen, kun ensimmäisten lumihiutaleiden leijuessa vaadin häntä kiireen vilkkaan nousemaan renkaan vaihtoon. Ajatus oli hyvä: parempi vaihtaa heti kun vasta sitten, kun pihalla jo on 10 cm:n lumikerros. Pyrin siihen, että renkaita ei vaihdeta "liian aikaisin", koska viikossa tulee ajettua yli 1000 km, niin talvirenkaat kuluvat helposti suotta sulilla keleillä. Kuitenkaan en halua olla niitä, jotka tyhmyyttään ajavat kesärenkailla kolareja liukkauden vuoksi.

Jos olisin jaksanut sinnitellä entisen auton kanssa vuoden loppuun, olisin autoverotuksen tulossa olevan muutoksen vuoksi säästänyt tuollaiset 3000 euroa. Kieltämättä iso raha. Mutta olen iloinen niiden puolesta, jotka nyt pääsevät vaihtamaan bensasyöpön autonsa pikkudieselin. Kaikkien veikkausten mukaan heitä tulee olemaan paljon ja se on hyvä. Hallitus on epäilemättä oikealla tiellä. Tosin olisi vielä voinut esittää sitä diesel-autojen käyttövoimaveron laskemista, kuten KD on vaatinut.

En oikein usko, että näillä bensan/dieselin hinnoilla (etenkin kun vielä nousevat) ihmiset ryhtyvät tarpeettomia autoja hommaamaan. Tämä lähinnä kommenttina luonnonsuojelujärjestöille, jotka ovat huolestuneet siitä, että autoilu lisääntyy. Tosin on kyllä totta, että koko ajan olisi myös huolehdittava joukkoliikenteen (etenkin raidesellaisen) kilpailukyvystä ja vetovoimaisuudesta. Jos Nummelassa olisi juna-asema, josta vähän väliä kulkisi suhteellisen nopeita paikkallisjunia, mielelläni jättäisin autoni liityntäpysäköintiin ja hyppäisin kyytiin. Sen ajan kun istuu ruuhkassa, voisi lukea vaikkapa Hesaria.

Tänään muuten oli Hesarissa europarlamentaarikko Ville Itälän ajatuksia Suomen kiltteyden aiheuttamasta harmista maallemme. Melkein samoin sanoin kommentoi Itälä, kun meikäläinen tämän päivän Länskärin kolumnissa otsikolla "EU-Suomi kiltteytensä uhri?". Olin tosin kirjoittanut jutun jo alkuviikosta, mutta niiden julkaisemiseen yleensä menee aina tuollaiset neljä päivää.

Sitten niihin purkauksiin. Tein alkuviikon etätyötä, mikä muodostui vallan tuskaisaksi. Niin nyt kuin aiemminkin seurauksena täyspäiväisestä kotisohvalla puurtamisesta on ollut päivien hervoton päänsärky. Niskat jämähtävät paikoilleen, eivätkä ne aukea ennen kuin pääsen riittävän monta kertaa hierontaan. Kun värenkierto päässä tyssähtää, ryhtyvät kuona-aineet kerääntymään ja ne tulehduttavat yläkropan...

Ergonomialla on siis väliä. Nyt ymmärrän, miksi työterveyshuollon fysioterapeutit käyvät millintarkasti työpisteitä läpi, säätävät pöytiä ja tuoleja. Ilmeisesti minunkin pitäisi saada kotiini asianmukainen työpiste, eikä lojua sohvalla kone sylissä milloin missäkin asennossa.

Muistan aikoinaan, kuinka en olisi selvinnyt ylioppilaskirjoituksista ilman takapuolen alle tuomaani (tarkastettua) tyynyä ja äidin kokeen perään tilaamaa aikaa hierontaan. Jumppaohjauksessa olen käynyt varmaan kymmeniä kertoja, mutta vieläkään en ole käytännössä sen tärkeyttä oivaltanut. Ehkä sitten kun kärsin kuukausia putkeen esim. ns. jäätyneen olkapään vuoksi. Kovapäinen.