Juuri äsken tuli tieto, että Jokelan koulusurmaaja oli myös kuollut vammoihinsa - eikä se enää ollut yllätys. Yhteensä yhdeksän henkeä menetettiin sen vuoksi, että jotain tämän Pekka-Ericin elämässä oli lähtenyt aivan pimeille raiteille. Osanottoni kaikkien uhrien läheisille.

Haastateltujen tuttavien mukaan 18-vuotias oli alkanut muuttua. Innostunut ääriliikkeistä, ihastellut Columbinen koulusurmaa, aloittanut aktiivisen ammuntaharrastuksen.

Monien muiden tapaan olen käsitellyt mielessäni asiaa, etsimällä uusia tiedonmuruja internetistä. Sieltä löytyvät mm. muusikkovanhempien kotisivut. Hesarin sivuille oli laitettu YouTubesta jo poistamaan pyrityt videotkin, tosin toinen näytti poistetulta. Ilta-Sanomien sivut olivat jo menneet tukkoon. Aivan kuten vastaavan tyyppisten aiempien kriisienkin kohdalla, ihmiset etsivät kilvan tietoa tapauksesta.

Itselläni yksi ahdistavista kysymyksistä kuuluu, olisiko joku ammutuista voitu pelastaa, jos poliisi olisi heti päässyt hakemaan uhrit pois. Onko joku kitunut tuskissaan pitkäänkin?

Toinen kysymys, jota varmaan kaikki pohtivat, kuuluu, miksi pojan muuttuneeseen käytökseen ei oltu voitu kunnolla puuttua. Eikö sitä tiedetty? Eivätkö vanhemmatkaan oikeasti tienneet uudesta harrastuksesta ja omasta aseesta? Eikö kukaan tuttu nähnyt videoita ennakolta?

Huomenna julkistetaan joku kouluterveydenhuollon arviointi. Luultavasti huolestuttavia tietoja. Ennen eduskunnan marraslomaa KD:n eduskuntaryhmä tarjosi hallituksen kyselytunnille kysymystä lasten ja nuorten pahoinvoinnin ja väkivallantekojen lisääntymisestä. Silloin puhemies ei sitä kelpuuttanut. Sen tietää, että huomiselle kyselytunnille aihe kelpaa.

Tänään kriisinhallintaselonteko sai väistyä ja täysistunto keskeytettiin. Tämä kotimainen kriisi on jäävuoren huippu. Nyt olisi nähtävä myös se jäävuori.