Kieltämättä vaalikoneisiin vastaaminen on aika tuskallista. Ei niinkään siksi, etteikö tietäisi mitä ajattelee, vaan siksi, että monesti on vaikea päätellä, miten pitäisi vastata, jotta oma mielipide tulisi mahdollisimman hyvin oikein ilmaistua.

Yksi kiusallisimmista, mutta varmaan mielikiintoisimmista kysymyksistä oli Maikkarin koneessa se, mitä puolueita haluaisi hallitusvastuuseen ja mitkä taas oppositioon. Meikäläinen ja KD kykenee yhteistyöhön kaikkien puolueiden kanssa - asiakysymyksistä riippuen. Emme ole liittoutuneet erityisesti kenenkään kanssa ja politiikastamme löytää yhtymäkohtia ihan jokaiseen muuhun puolueeseen. Siksi "kavereiden" listaaminen tuntuu erityisen tympeältä.

Ensinnäkin tietenkin haluan KD:n hallitusvastuuseen ja sen keskeiset tavoitteet hallitusohjelmaan. Mieluisin kumppani olisi suurista puolueista Keskusta, vaikka "Kepu pettää aina" -herja on valitettavasti ollut liian usein totta. Myöskään en pidä siitä, että Keskusta kaikin tavoin yrittää liberalisoida linjaansa ja antaa omien konservatiiviensa lähinnä puuhata vain maakunnissa. Vanhasen toimitusjohtajamainen tapa toimia pääministeriä ei minua haittaa. Päinvastoin olen allerginen populismille, johon Vanhanen ei juuri taida sortua. Hänen tekstarinsa kertovat lähinnä sen, että hän on ollut yhtä avuton eronsa jälkeen kuin keskimäärin muutkin suomalaiset miehet vastaavassa tilanteessa.

Demarien ruusut ja Kokoomuksen ruiskukat ovat minulle jokseenkin yhtä läheisiä. Tosin yhteistyö on ollut minulla paikallistasolla tiivistä nimenomaa Kokoomuksen kanssa ja toiminut hyvin. Valtakunnallisesti  kummallakin puolueella on omat heikkoutensa. Sdp:llä ammattiliittojen talutusliekassa oleminen, Kokoomuksella taas rahavallan edustaminen.

Heinäluomaa en juuri tunne. Hänen pisteensä tosin silmissäni nousivat siitä, että hän on julkisesti budjettikäsittelyissä kehunut KD:ta vastuullisuudesta, kun se on tehnyt tasapainotettuja vaihtoehtobudjettejaan.

Katainenkin on luultavasti enemmän keskustalaishenkinen kuin moni muu kokkari. En pidä siitä, että Kokoomus äänien toivossa yrittää esittää olevansa keskusta-oikeistolais-liberaali-kristillisdemokraattinen puolue. Selkärangatonta touhua, kun ennen vaaleja vaaliohjelma laaditaan kansalaisten mielipide-enemmistöjen mukaan ja vaalien jälkeen sitten noudatetaan kuitenkin puolueen "oikeita" linjauksia. Kokoomus on nyt oppositiossa ollessaan ollut jopa populistisempi kuin Keskusta neljä vuotta sitten. Sitä en arvosta.

Vihreissä on paljon hyvää, mutta paljon myös metsässä. Itse olen arvostanut monia heidän johtavia poliitikkojaan, kokenut heidät henkilöinä hyvin ystävällisinä ja läheisen oloisina ihmisinä. Arvostan sitä, että materiaalisia arvoja tärkeämmiksi nostetaan ihmisoikeudet ja ympäristöarvot. Kuitenkin etenkin perhearvoja koskevissa kysymyksissä mielipiteet jyrkästi törmäävät. Vaikka asioista jossain kohdin ollaan jyrkästikin eri mieltä, mutta sen ei suinkaan tarvitse (eikä pidä) haitata yhteistyötä muutoin. Esimerkiksi kollegani Vihreiden ryhmässä mainosti aikoinaan itseään eduskuntavaaleissa vahvasti seksuaalivähemmistön edustajana ja toimii aktiivisesti sillä saralla. Tämä ei ole kuitenkaan lainkaan haitannut työyhteyttämme.

Vasemmistoliiton kanssa on KD:lla ollut kuluneena kautena yhteistyötä etenkin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sekä talousvaliokunnassa. Vähempiosaisten asia on yhteistä. Kuitenkin paljon on myös erottavaa. Yksi niistä suhtautuminen uskontoon ja seurakuntiin. Se on perinteisesti poikennut paljonkin.

RKP:lla on kiistatta ollut tärkeä roolinsa ruotsinkielisten ja muidenkin vähemmistöjen asioiden ajamisessa. En kuitenkaan pidä siitä, että heillä olisi ikuisesti joku hallitusmandaatti, vaikka kannatus vaaleissa on ollut viime kerrat pienempi kuin KD:lla.

Perussuomalaisiin mahtuu kaikenkarvaista porukkaa, eikä heidän linjastaan voi oikein olla varma paitsi Soinin osalta. Ihan mukava tyyppi, aktiivinen katolilainen ja siksi arvoiltaankin varsin luotettava useimmissa asioissa. Kuitenkaan populismin lähtökohdasta en pidä, enkä siitä, että EU:ta syytetään yksioikoisesti joka asiasta. Kuten muisteloistani selviää, hänelle kuuluu osin kiitos siitä, että lähdin aktiivisesti mukaan politiikkaan.

Minusta on vaikea saada ulos kovin mustavalkoista -ajattelua. Siksi en osaa vetää myöskään vetää mitään ääripäiden vastauksia. Asioissa ja ihmisissä kun tuppaa yleensä olemaan niin hyvä kuin huonotkin puolensa. Itse pidän sitä vahvuutena, vaikka joku kokeekin sen liiaksi konsensushakuisuudeksi.