Havaitsin tänään, että meneillään on Väestöliiton nimeämä "Kodin viikko". Tarkoitus on kai korostaa kodin merkitystä ihmisen elämässä.

Olen joskus miettinyt, ovatko sellaiset lapset, jotka asuvat säännöllisesti kahdessa eri kodissa, kodittomia. Kieltämättä en ymmärrä avioeropareja, jotka päättävät ratkaista yhteishuoltajuuden toteutuksen käytännössä niin, että lapset ovat vuoroviikoin kummankin vanhemman luona. Jos minun pitäisi asua vuoroviikoin Pusulassa ja Helsingissä tuntuisi se jotenkin levottomalta elämältä. Sitten jos vielä olisi kaksi eri perhettä ja kotia...

Sen tietysti ymmärrän, että suhteiden säilyttäminen kumpaankin vanhempaan on tärkeää. Mutta vuoroviikkoperiaate tökkii. Todettakoon vielä, että omat lapseni ovat nähneet avioeron jälkeen isäänsä kovin vähän, enkä pidä sitäkään hyvänä asiantilana.

Tänään selailin eduskunnan EU-tietopalvelun kokoamia lehdistökatsauksia. Silmiin pomppasi kolme perhettä liippaavaa juttua. Yhden otsikko oli: "EU:n komission esitys karsisi suomalaisten perusoikeuksia. Ero ulkomaalaisesta puolisosta uhkaa vaikeutua" (TS 22.9.).

Jutussa vertaillaan erilaisia avioliittolainsäädäntöjä EU-maissa. Toisessa ääripäässä on Ruotsi, jossa lapseton pari saa yhteisestä tahdosta eron heti kun haluaa - toisessa taas Malta, jossa avioero ei ole mahdollinen. Ylipäätään katolilaiset ja ortodoksiset maat, kuten Irlanti, Kreikka ja Italia edellyttävät eron ehtona vuosien erillään asumista. Puolassa eron aiheuttanut puoliso ei voi hakea avioeroa, jos syytön osapuoli ei anna suostumustaan. Mielenkiintoisen mustavalkoista... ilmeisesti eron aiheuttaneella tarkoitetaan avionrikkojaa tai kotinsa jättänyttä.

EU:n komission suunnitelmat merkitsisivät sitä, että suomalaiset tuomioistuimet voisivat joutua soveltamaan jonkin muun EU-maan lakia. Ruotsalaiset ovat suunnitelmia jyrkästi vastaan ja luultavasti käy niin, ettei tarvittavaa yksimielisyyttä asiassa synny.

Lehdistökatsauksen eräässä toisessa artikkelissa kerrottiin, että Puolan oikeusministeri luetteli Suomenkin aborttilukuja, kun unioni väitteli kuolemanrangaistuksen vastustamisesta Euroopassa (AL 23.9.). Otsikkona oli raflaavasti "Puola abortoi EU-juhlan", mikä tarkoitti sitä, että Puola esti kuolemanrangaistuksen vastaisen juhlapäivän vieton. Maan oikeusministeri esitti sen sijaan "Oikeus elämään" -päivää, jolla kuolemanrangaistuksen lisäksi vastustettaisiin abortteja ja eutanasiaa. Ei tainnut saada Puolan ehdotus kannatusta. Harmi.

Kolmas mielenkiintoinen artikkeli oli otsikoitu "Sosiaalinen silakkaverkko" (AL 22.9.). Siinä kerrottiin, että EU:n tavoitteena on saada 90 prosenttia kolmivuotiaista ja sitä vanhemmista lapsista esikouluun 2010 mennessä. Stakesin selvityksen mukaan suomalaiset hoitavat lapsiaan kotona EU-maiden vertailussa paljon, jopa nuhdeltavan paljon. KD:n linja tarjota vanhemmille vaihtoehtoja lastenhoitoon taitaa siis olla vallan EU:n tavoitteiden vastainen. Hyi meitä :-)