Terveisiä ortodoksisesta kulttuurikeskus Sofiasta ja maakuntaparlamentista Silja Serenadilta.

Aamulla suuntasin Vuosaaren suuntaan Kallvikin, josta luonnonsuojelualueen keskeltä löytyy ortodoksisen kulttuurin ja tapahtumien täyttämä viihtyisä ja rauhallinen kulttuurikeskus. Samassa yhteydessä on myös Helsingin ortodoksisen hiippakunnan tilat. Olin saanut sovittua metropoliitta Ambrosiuksen kanssa haastattelun itsenäisyyspäivän KD-kompassia varten.

Olin vielä matkalla Kallvikiin eilisen kokousillan jälkeen jokseenkin hermostunut - murehdin, tuleeko Nummi-Pusulan paikkaneuvotteluista koskaan kaikkia kohtuullisesti tyydyttävää ja riittävän oikeudenmukaista lopputulosta. Yhteinen teehetki ja ilman turhaa hätiköintiä tehty haastattelu tuntui hyvältä. Sofiassa koin tulleeni pyhyyden ja rauhan ilmapiirin kohtaamaksi - varmaan jotain levottomuutta sain jätettyä sinne. Metropoliitan ajatuksia pääset kuulemaan KD-Kompassissa 6.12. klo 12.05 Radio Deistä tai sen jälkeen KD:n nettisivuilta.

Päivällä vuorossa oli toisenlainen kohtaaminen. Eteläsatamaan oli kokoontunut laivaseminaariin osanottajalistan mukaan 263 uusmaalaista kuntapäättäjää. Itse pomppasin ulos ennen laivan lähtöä, mutta kuuntelin iltapäivän alustuksia mm. metropoliyhteistyöhön, Länsi-Uudenmaan maankäytön ja liikenteen kehittämiseen sekä Uudenmaan aluerakentamiseen liittyen.

Minulle kokonaan uusi asia oli maakuntajohtajan peräänkuuluttama pisararata, jolla ratkaistaisiin Helsingin keskustan rautatieliikenteen raideongelmia. Liikenneministeriön ylijohtajan mukaan tämä hankeidea ei kuitenkaan ole korkealla ministeriön toteutettavaksi aiottujen hankkeiden listalla. Ilmeisesti onkin niin, että uusia raidehankkeita voidaan tulevien vuosikymmenten aikana vain jokunen - eikä läheskään niin paljoa kuin esimerkiksi ilmastomuutoksen ja ruuhkautumisen vuoksi olisi toivottavaa.

*** Lehdestä huomasin, että maanviljelijäenoni oli saanut Suomen Valkoisen Ruusun ansioristin. Kun soitin onnitellakseni häntä, sain kuulla, että oma isäni oli saanut Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein. Kun sitten onnittelin isääni, kertoi hän puolestaan, että myös mieheni veli oli saanut saman ansioristin kuin enoni. Vielä on miehen veli onnittelematta ja myönnettyjen ansiomerkkien listat lukematta. Varmaankin niistä löytyisi paljon onniteltavia. Onnittelut kaikille tutuille ja tuntemattomille palkituille näin yhteisesti.

Mieheni sai pari viikkoa sitten puolueen hommaaman hopeisen ansiomerkin 20 vuoden työstä puolueessa. Itse sain muutama vuosi sitten vastaavan 15 vuoden palveluksesta. Toistaiseksi se on vielä käyttämätön - pitäisikö tänä vuonna itsenäisyyspäivänä laittaa rinnuksille?

Moni suhtautuu erilaisiin prenikoihin vähätellen. Tärkeitä tai ei, mutta ne kertovat sitoutumisesta johonkin yhteiskunnallisesti tärkeänä pidettyyn asiaan luottamustehtävään tai pitkään työuraan.