Viime viikolla Nummi-Pusulan lukiossa oppitunnilla totesin, että Suomen vaaleissa on tyypillistä, että suuria muutoksia ei tapahdu. Mutta onko tämä sääntö jo historiaa? Kenties.

Tämänkertainen vaalitulos oli kaikin tavoin suuri myllerrys. Kokoomus kiilasi Sdp:n ohi aivan Keskustan kantaan ja Perussuomalaisten etenivät ympäri maata. Äänestysaktiivisuus jäi ennätyspieneksi. Tosin ennakkoääniä oli ennätyksellisen paljon.

Lähes joka neljäs jatkoon pyrkineistä kansanedustajista tippui. Monet heistä pitkäaikaisia ja luotettuja puolueittensa edustajia. Yhteensä 72 uutta kansanedustajaa on tulossa torstaina ekaa kertaa ryhmiensä järjestäytymiskokouksiin. Osa heistä tulee varsin pienellä kokemuksella yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.

Mikä heitä yhdistää? Miten äänestäjät ovat valinneet juuri heidät? Mahdoton vastata, niin yllätyksellisiä äänestäjien aivoitukset ovat olleet etenkin Etelä-Suomessa. Ehdokkaalle suotuisia ominaisuuksia ovat olleet tavallisuudesta poikkeava persoonallisuus, pirteä kampanja ja jonkun sortin poliittinen uskottavuus tai vaihtoehtoisesti sen täydellinen puute.

Kampanjarahan määrä ei ratkaise läheskään aina. Ennätys on varmaankin KD:n uusmaalainen uusi kansanedustaja Tarja Tallqvist, jonka vaalibudjetti oli aivan minimaalinen. Kuitenkin ääniä hänelle tuli 4366. Nopeasti laskeskeltuna arvelen, että omat ääneni tulivat maksamaan henk.koht. kampanjakuluina vähän päälle 2 euroa kappaleelta - "edullisia" nekin. 

Aivan päinvastaisia tarinoita on hirveä määrä. Erään ehdokkaan kuulin kuluttaneen kampanjaansa yli 30000 euroa ja saaneen sillä vain reilut 300 ääntä. Yhden äänen hinnaksi tuli lähemmäs 100 euroa! Järkyttävä tragedia, josta tuskin kukaan varoitti ehdokasta.

Niitä, joilla nyt on iso vaalilaina riesana ja onneton tulos murheena, on hurjan paljon. Otan osaa ja kiittelen itsenäni, että säästin lisälainanottokykyni auton hankintaan. Jos sitä varaa ei olisi, voisi jäädä työmatkat pian tekemättä.

Äänestäjät halusivat selvästikin muutosta, mutta millaista? Uskoakseni enemmän vastuullisia päätöksiä ja niitä "tekoja". Tuovatko esimerkiksi tv:stä tutut näyttelijät, urheilijat ja kansanmiehet nyt eduskuntaan sitä tietotaitoa, jolla tämä saavutetaan? Olen ihmeissäni, enkä tiedä, mitä tuleman pitää. Uusi eduskunta pitää sisällään paljon kysymysmerkkejä.

Tänään aamupäivällä ryhmien pääsihteereiden työ alkoi neuvotteluilla valiokuntapaikoista ja työhuoneista. Nopeasti ollaan laittamassa uusi eduskunta toimintakuntoon niin, että työ voi alkaa. Tämä on todellinen näytön paikka.