Tämä viikonloppu kuuluu niihin, jolloin tiedän 110 %:n varmasti missä on minun paikkani maailmassa. Se on Kaukelan Kallioniemessä. Ohikulkija varmasti ajattelee, että eipä ole tuossa hääppöinen talo puutarhoineen. Mutta minulle se on maailman paras. Kauniina ja lämpimänä päivänä luonnon kukkiessa ja pihapuiden asukkien livertäessä olen kerta toisensa jälkeen onneni kukkuloilla.  

Viime viikolla valittelin, että haluaisin laajentaa vaivaista kukkapenkkiäni, mutten tiedä minne. Kuinkas ollakaan sain hyvän neuvon. Sopiva paikka uudelle kukkapenkille olisi pihan pienemmän kallion länsireunassa, oikein paraatipaikalla. Siinä on iät ajat kasvanut vuorenkilpiä, joita löytyy toisenkin kallion reunoilta aivan riittämiin. Ne saivatkin luvan lähteä runsaine juurineen uuden kukkapenkin tieltä.

Aloitin intoa puhkuen lauantaina vesisateessa lapioimaan vuorenkilpiä pois. Osa niistä meni kierrätykseen, osa surutta kompostiin. Urakasta tuli olettamaani isompi: vuorenkilpien reunaan oli pesiytynyt varsin iso mätäs sinivuokkoja ja metsämansikoita, jotka piti varovaisesti siirtää pois. Lisäksi mullan alta löytyi ehkäpä jo isoisoäitini sinne laittamia reunuskiviä, jotka vaikeuttivat työskentelyä lukemattomien koivun ja männyn juurien ohella.

Tänään puolelta päivin sain vanhan penkin perattua ja pääsin istutuspuuhiin. Paikkakunnan läpi viikon auki olevasta sekatavarakaupasta löytyi kukkapenkin puista reunusta, perennoja ja kukkasipuleja. Toisaalta siirsin uuteen penkkiin vaaleanpunaisen liljan poikasia ja erilaisia kivikkokasveja. Tuttavaltani sain kolmen sortin taimia. Tulossa on vielä äitini kukkapenkin antia. Nyt toivon, että yritys onnistuisi ja viherpeukalo mummini voisi olla ylpeä uutteruudestani hänen työnsä jatkajana - jos siis eläisi.

Vaikka kuinka yrittäisi selvitä edullisesti puutarhahommissa, aina kuluu rahaa. Tällä kertaa tarjousmultaan (yht. 420 litraa) meni 18 euroa, reunaelementtiin 16 euroa, lannoitteisiin noin 60 euroa (tosin sillä panostuksella sai 3000 neliömetrin puutarhaan vain kevyen lannoituksen), 10 purkkia perennoja maksoi yhteensä 39 euroa, kukkasipulit 6 euroa ja kesäkukkiin meni 10 euroa. Satsi oli varsin vaatimaton ja silti rahaa kului... Mutta harrastukset ja kauneus maksavat yleensä aina.

Kukkapenkin ohella sain urakoitua muutoikin puutarhassa Esan ja lasten avustaessa. Taistelu erilaisia rikkakasveja vastaan on välttämätöntä. Tosin kiusallista on se, että siinä taistelussa on aina alakynnessä.

Nyt olo on onnellinen mutta fyysisesti runneltu. Lapiointi, repinen, kottikärrääminen ja kaiken sorttinen urakointi lenkkeilyn kanssa ottivat heikkokuntoiselle koville. Kädet ovat hellänä, turvoksissa ja likaiset aivan kuin auton korjauksen jäljiltä. Joka jäsentä kolottaa ja liikkuminen kuulostaa ähkimiseltä. Liekö saan kroppani huomenna liikkeeseen lainkaan? Mutta väliäkö tuolla - olennaista on, että olen saanut tehdä itseni onnelliseksi.