Tänään jäimme ihastelemaan hortensioista tehtyjä kukka-asetelmia valtiosaliin. Oli pakko ottaa kuva tänne blogiinkin. Eduskunta ei normaalisti kylve kukkaloistossa, mutta eilen oli vuorossa toinen 100-vuotisjuhlaistunto. Siksi oli monenmoiset kukatkin hommattu.

Eduskunnan kukkalaitteet eivät ole minua toistaiseksi vielä kertaakaan harmittaneet, mutta sen sijaan monet muut törsäykset. Aivan osuvasti jossain lehdessä oli arveltu, että juhlinnasta on jo tullut itsetarkoitus.

Viimeisen vuoden aikana on erilaisissa juhlallisuuksissa huomioitu varmasti kaikki mahdolliset taiteen alat niin, ettei kenelläkään ole syytä loukkaantua edustamansa kulttuuripiirin puolesta. Tosin epäilemättä ooppera on eduskunnan pomojen lempilapsi. Peräti kolme oopperakappaletta on tähän vuoteen saatu sijoitettua. Eduskunnan aiemman pääsihteerin, valtiopäiväneuvos Erkki Ketolan aikana ei moinen törsäys olisi tullut mieleenkään.

Nyt odotan, että puhemies Niinistö laittaisi valtiovarainministerin kokemuksella ja asenteella elefanttitautia sairastaneen eduskunnan asiat kuntoon. En yhtään epäile, etteikö tuleviin presidentinvaaleihin kansansuosiotaan kasvattamaan pyrkivä puhemies tähän kykenisi. Askeettiseen elämään tottunut poikamies tuskin kaipaa ympärilleen hovia ja tila-autoja.

Eiliseen juhlaistuntoon oli koottu veteraanikansanedustajia ja eduskunnan eläkkeellä olevaa virkamieskuntaa. KD-ryhmään oli kutsuttu aamukahville omia entisiä kansanedustajiamme. Viisi heistä tulikin, eikä mennyt kuin hetki ja muistelot olivat käynnissä. Samalla saatiin koottua nimiä korttiin puolueessa aiemmin pitkään palvelleelle ja tänään 60 vuotta täyttävälle toimistosihteeri Tarja Niemelle. Lämpöisät onnittelut Sinulle Tarja - luotan siihen, että löydät onnitteluni täältä blogitekstin keskeltä ;-)

Mutta... nyt ei olisi enää aikaa blogikirjoitteluun, vaan pitäisi vihdoin keksiä aihe kolumnille, jonka lupasin toimittaa huomiseksi Länskäriin (Länsi-Uusimaa -lehteen).

Hallituksen budjettikehyksistä voisi toki kirjoitella, mutta kehyspäätös on tärkeydestään huolimatta tylsä ja asiasisällöltään pitkälti hallitusohjelman yhteydessä paljastunut.

Tietenkin voisin pohtia maailman lasten tilannetta. Eilen kuuntelin BBC:n uutisista kuvausta irakilaislasten arjesta. Kuinka siellä puolet lapsista kärsii vaikeuksista kommukoida ja olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Monet eivät kykene enää kokemaan tervettä pelkoa jne. Sota on tuhonnut kokonaisen sukupolven sielultaan sirpaleiseksi.

Tai sitten voisin kirjoitella tietotekniikan sisältämistä turvallisuusuhkista. Länsimainen demokratia kun on suuresti riippuvainen teknologisten järjestelmien toimivuudesta. Kansainväliset verkkohyökkäykset voivat lamaannuttaa kokonaisen valtion toiminnan ja eristää maan tietoliikenteen muusta maailmasta. Tietoverkkohyökkäykset voivat lamaannuttaa esimerkiksi puhelin- tai maksuliikenteen, pörssien toiminnan, TV:n ja radion lähetykset, valtionhallinnon sekä puolustusvoimien tietojärjestelmät.

Vaalirahoitusta voisi tietenkin myös pohtia, mutta siitäkin kaikki ovat jo melkein mielipiteensä sanoneet. Tosin minä en ja tässä tulee tärkein: olen ylpeä siitä, että KD:ssa kansanedustajaksi on päässyt kaikkein vähimmin mainoseuroin.

Tietenkin kolumnissa voisi käsitellä myös kotikunnan tilannetta, mutta ...ähh.... kuka jaksaa sitä. 

Entäpä jos kirjoittaisin kukista, niiden kielestä ja merkityksestä. Olisikohan kukilla jotain yhteiskunnallista sanottavaa? Jään miettimään.