4,5 -vuotiaan Eleonooran äiti on harmistunut ja loukkaantunut. Puoli kansaa päivittelee kilpaa, miten uraputkivanhemmat ovat saaneet adoptiolapsen ja nyt aikovat laiminlyödä tätä, kun eivät raski luopua työstään.

Myönnän olevani tyytyväinen siitä, että ministeri Linden avasi suunsa ja sanoi suoraan olevansa loukkaantunut siitä, että mitä erilaisemmat tahot tulevat tuomitsemaan ja määräilemään hänen hoitoratkaisujaan. Yhtään en epäile, että pitkään lapsesta haaveillut lapseton pariskunta jotenkin laiminlöisi vihdoin saamaansa jälkikasvua.

Oikeasti, olisiko todella lapsen etu, että koko elämänsä monen sadan lapsen lastenkodissa olleen tytön vanhemmat tuijottelisivat päivät pitkät häntä kotona? Eikö ole hyvä, että lapsi pääsee päiväkodin kautta sosiaaliseen yhteyteen muiden lasten kanssa? Varmasti on.

Niin Suomessa kuin koko maailmassa on paljon täyskelvottomia vanhempia. Varsin puutteellisia on meistä vanhemmista suurin osa. Niitä kympin vanhempia saavat vain harvat lapset. Minä en edes haluaisi olla täydellinen, kun ei sellainen ole se elämä ja maailmakaan, jossa lapseni elävät. Kohtuulliseen määrään epätäydellisyyttä on hyvä tottua jo lapsena - arvelen.

Syviten minua on loukannut niin ikään epäluottamus, jota on minuun äitinä toisinaan kohdistettu. Siitä loukkaantuu. Ja minusta saakin. Tsemppiä Suvi!