Osallistuimme Esan kanssa Suomen akatemian tiedegaalaan Vanhalla ylioppilastalolla. Totesimme, että paikka on meille kummallekin ollut varsin tärkeä poliittisen uran alussa: minulle ylioppilaskunnan edustajistoaikoina vajaa 20 vuotta sitten ja Esalle peräti 35 vuoden takaa, kun aatteet olivat hänellä vielä nykyistä punaisemmat.

Juhlassa Suomen akatemia jakoi kaksi palkintoa ansioituneille nuorille tutkijoille. Akatemiapalkinnot myönnettiin molekyylibiologian dosentti Hannes Lohelle ja fysikaalisen kemian dosentti Jan Lundellille.

Lohi tutkii epilepsian geneettistä taustaa ja periytyvyyttä. Hän on käynnistänyt Helsingin yliopistossa koirien geenitutkimusohjelman, jossa tunnistetaan perinnöllisiin sairauksiin liittyviä geenivirheitä eri koiraroduissa. Kyseinen tutkimus on kuulemma tuonut Suomeen perinnöllisten sairauksien tutkimukseen täysin uudenlaisen lähestymistavan, jossa hyödynnetään koiran genomitietoa selvitettäessä eräiden koirilla ja ihmisillä esiintyvien samanlaisten tautien periytyvyyttä. Oikeasti todella mielenkiintoista! Tutkija sai porukat naurahtamaan, kun häneltä kysyttiin palkinnon merkityksestä: toivon mukaan se auttaa saamaan uusia apurahoja... rehellistä puhetta.

Lundell on puolestaan edistänyt tietokoneavusteisen kemian käyttöönottoa kemian opetuksessa ja kemianopettajien koulutuksessa. Tavoitteena hänellä on ollut kemian opetuksen laadun parantaminen ja opettajien pedagogisten valmiuksien vahvistaminen. Esimerkiksi tietokonepohjaisen molekyylimallinnuksen avulla oppilaat pääsevät itse kokeilemaan, muokkaamaan ja rakentamaan molekyylejä. Mukavaa, jos omat lapseni voivat saada sellaista kemian opetusta, joka on oikeasti hauskaa ja jännää.

Palkintojen jaon lomassa kuultiin neljän tenorin/baritonin Virtuoso -kvartettia. Ihastuin aivan erityisesti yhteen heistä - siis hänen ääneensä. Ajattelin, että jos tyyppi tulee vastaan, niin käyn kehumassa. Kuinka ollakaan sain Buffet-jonossa näppärästi palautteeni annettua! Kotona selvisi netistä, että hänen nimensä on Juhana Suninen. Kaveri on voittanut mm. Jyväskylän Tenorikilpailun pari vuotta sitten ja mm. laulanut oopperoissa. Sitä ääntä olisin kuunnellut pidempäänkin.

Kovin vähän 800 juhlijan porukassa oli tuttuja naamoja. Onneksi oli oma seuralainen mukana ja saatiin vieläpä muutaman valssin vuotuinen tanssikiintiömmekin onnellisesti täytettyä.