Hieman nostalgisissa tunnelmissa astelin tänään Wanhalle ylioppilastalolle valtsikkalaisten vaalipaneeliin. Kyseisestä rakennuksesta nimittäin on alkanut poliittinen urani HYY.n edustajiston jäsenenä 18 vuotta sitten. Kamalaa kuinka siitä on kauan! Kuitenkin olen mielikuvissani edelleenkin kuin opiskelija.

Paneelin puheenjohtajana toimii Suomen akateemisten tutkijoiden yhdistyksen puheenjohtaja Jussi Vauhkonen. Panelisteja olivat lisäkseni Paavo Arhinmäki (vas), Lotta Backlund (kok), Mari Kiviniemi (kesk), Jukka Mattila (perus), Jan D. Oker-Blom (rkp), Osku Pajamäki (sdp) ja Johanna Sumuvuori (vihr).    

SAK:n poisvedettyyn äänestysaktiivisuuskampanjaan (lue: demareiden vaalikampanjaan) liittyen meiltä ensiksi kysyttiin, kummasta eduskuntavaaleissa oikein on kysymys: suomalaiset vs. kiinalaiset vai herrat vs. duunarit.

Itse totesin, etten ole lainkaan ihastunut negatiiviseen vaalikampanjointiin vastustajien lokaamisen tarkoituksessa – sitä ei pitäisi tuoda meille maailmalta. Se ei edistä luottamusta politiikkaan eikä innosta äänestämään. (KD:n itseironiassa on minulle kyllin.) Sinänsä kampanja olisi toki sopinut, sillä mikäli SAK ei olisi ryhtynyt katumukseen, olisimme nähneet sen kuinka SDP:n kannatus ropisee reippaasti alaspäin.

Suomalaiset ymmärtävät kyllä, että ilman rohkeaa ja eteenpäin suuntautuvaa yritystoimintaa ei olisi työpaikkoja eikä vaurautta kenelläkään. Toki samaan hengenvetoon on syytä huudella pääsiosin suomalaisomisteisten yritysten isänmaallisuuden ja yhteiskuntavastuun perään. Kuitenkaan kvartaalikapitalismissa pörssiyhtiöt eivät toimi samalla logiikalla kuin pienemmät, etenkin perheyritykset.

Tähän saakka Suomi on hyötynyt vientivetoisena maana globaalisaatiosta. Kuitenkin samalla talouspolitiikan välineet ovat jatkuvasti kaventuneet. Kilpailu tuotannosta ja työpaikoista on johtanut yritysten ja maiden väliseen lisääntyvään kilpailuun osaavasta ja korkeasti koulutetusta työvoimasta, verokilpailuun sekä tsemppaamaan jatkuvasti tehokkuuden kasvattamiseksi.

Tuotanto hakeutuu paitsi edullisempien kustannusten maihin niin myös lähemmäs markkinoita. Tämä vain on fakta. Meille tärkeää on viennin edistäminen ja laajentuminen ulkomailla. Otin esimerkiksi Koneen laajan yritystoiminnan Kiinassa ja yhtiön kasvun maailman neljänneksi suurimmaksi hissejä ja rullaportaita valmistavaksi yhtiöksi.

Muistutin, että maassamme on noin 60.000 yrityksen vaje ja tilanne vaikeutuu monien yrittäjien eläköityessä. Tosi huolestuttava onkin tutkimustulos, jonka mukaan korkeakouluopiskelijoista vain 3 prosentilla on yrittäjyys tavoitteena.

Siksi yrittäjyyden edistämiseksi on tehtävä entistä rankemmin töitä. Starttiraha on ollut menestys, sen käyttöä pitää laajentaa. Yrittäjien sosiaali- ja eläketurva pitää saada kuntoon ja ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaamiskynnystä tulee alentaa.

Yrittäjyyttä ja kilpailukykyä tukee voimakas koulutus-, tutkimus- ja kehitystoiminta sekä täydennys- ja uudelleenkoulutus. Valtion varoja tulee käyttää entistä enemmän niihin unohtamatta hyvää liikenne- ja energiapolitiikkaa. T&k-panostusta on suunnattava erityisesti vientiin suuntautuville pienille ja keskisuurille kasvuyrityksille. IT-alan menestyksen vähitellen hiipuessa meidän on syytä saada Suomeen syntymään energialan Vihreä Nokia, jolle olisi tarjolla maailmalla suuret markkinat.

Keskustelussa pääsi kyllä havaitsemaan, että vasemman puolen pojat näyttivät selkeästi punaisen värinsä. Muilla se oli kyllä paljon sinisen-vihertävämpi. Perussuomalaisia edustanut istui kiltisti Rkp-läisen vieressä eikä kertaakaan esittänyt onneksi minkään sortin hurrivihaa, tosin ei myöskään ainoatakaan erityisen fiksua ajatusta. Paitsi yrittäjyydestä keskusteltiin toki myös pätkätöistä, perhetuista, perustulosta ja koulutuksesta. Ihan kivahenkinen paneeli.

Eilisestä radiotentistä ei ole tullut montaakaan palautetta, kun kovin harva on sitä kuullut - paitsi nimeltä mainitsemattomat vantaalaiset kunnallispoliitikot ja paneelissa vieressäni istunut Mari Kiviniemi. Tosin eipä käynyt hänkään mitään kommentoimaan, sanoi vain, että "kuulin sinua eilen radiosta".

Tänään Ylen aikaisen sivuilta ohjelma löytyi. Kun kuuntelin pätkän sen alkua, tajusin puhuneeni paljon sellaista, mitä en edes muistanut. Näinkö dementoinut olen? Lisäksi oma ääni kuulostaa aina niin oudolta, että tuskin sitäkään tunnistaa.