Tänään kävin istuttamassa uuteen kukkapenkkiini viimeiset taimet, jotka sain äidiltä. Vaikka vielä löytyy penkistä "paljasta" pintaa, on kaikki paikat jo vallattu.

Olin kieltämättä ihmeissäni kun tajusin, miten paljon kasvua ja juurtumista viimeisen neljän vuorokauden aikana oli jo tapahtunut. Esimerkiksi kuunliljan taimi, jonka jouduin hieman siirtämään, oli jo kasvattanut pitkän juuren. Pienet "Iron cross" -kukan sipulit olivat nekin jo ryhtyneet kasvamaan, samoin maanantaina kylvämäni muutamat siemenet näyttivät jo elon merkkejä.

Toisessa kukkapenkissä oli jopa vuorokauden sisällä tapahtunut merkittävää kasvua, kun aivan yllättäen kukan nuput olivat nousseet erään liljan osalta näkyviin.

Omenapuut ja kirsikkapuut, jotka vielä pari päivää sitten olivat parhaimmassa kukassaan, ovat nyt valkaisseet maan kuin jättiläiset lumihiutaleet. Pian niissäkin on raakileet aivan kuten marjapensaissa ja pihan mustikkamättäissä. Raparperit nousivat vast'ikään ja nyt ne ovat jo lähes ylikasvaneita. Kukapa tänä vuonna suostuisi niitä vastaanottamaan? Ilmoittautumisia vastaanotetaan mielihyvin :-)

Aion nyt päivittäin kiertää tilukseni ja ihmetellä niin toivottujen kukan nuppujen kuin rikkakasvienkin kasvun ihmettä. Siinä riittää kerrakseen pällisteltävää. Kyllä on merkillinen tämä Luoja luoma ympäristömme! Toivonkin, että jokaisella maapallon ihmisellä voisi olla jokin kunnon kosketus aitoon luontoon, ei vain asfalttipintaan ja ihmisen rakentamaan ympäristöön.