Kunnanhallituksen kokous päättyi jo kello 21:een mennessä ja ehdin vielä viimeistelemään pientä artikkeliani Kristillisdemokraattien keväällä julkaistavaan 50-vuotishistoriikkiin. Nyt on sekin poissa työlistalta.

Viime päivinä on eri tahoilla keskusteltu siitä, pitäisikö puoluejohtajat valita suorilla jäsenäänestyksillä. Keskustelun aloitti Sdp:n oppositiosiipi, mutta se on tarttunut nyt muihinkin. Eilen Päivi Räsänen kertoi blogissaan, että hän pitää ihan hyvänä sitä ajatusta, että KD:n puheenjohtaja voitaisiin valita suoralla jäsenäänestyksellä ja vieläpä sitovasti.

Itse olen vähän hidas heräämään tällaisille esityksille. Toki on tärkeää, että puolueen jäsenet voivat kokea todella vaikuttavansa puolueen asioihin. Mutta asialla on kääntöpuolensa. Ulkokuori kun ei läheskään aina kerro koko totuutta. Mielestäni puheenjohtajan valinnassa on hyvä tietää ehdokkaista muutakin kuin se, mitä mediassa kerrotaan.

Tietysti puheenjohtajavaalia ennen voidaan järjestää kattavat kenttäkierrokset jne. Mutta varsinkin pienessä puolueessa voisi olla todella rankkaa järjestää esim. 15 eri piiriin puheenjohtajapaneeleja etukäteen. Voisi käydä niin, että etenkin haastajakandidaatit miettivät useampaan kertaan, kannattaako moiseen ruljanssiin lähteä, jos istuvakin pj on ehdolla.

Niin, mutta äänestäjätkin valitsevat ehdokkaansa pintapuolisten tietojen perusteella, sanoo joku. Kyllä vain, kuuluu vastaukseni. Mutta silti on niin, että toivoisin puoluejohtajan valitsijoiden olevan mahdollisimman hyvin perillä siitä, millaisia puheenjohtajakandidaatit ovat paitsi ajatuksiltaan ja esiintymiseltään niin myös organisaation johtajan kyvyiltään. Ne taidot kun ovat todella tärkeitä, mutta harvemmin näkyvät mediajulkisuuden läpi.