On meneillään melkoinen juhlaviikonloppu. Minun kohdallani sen aloitti eilen roskat jäteasemalle -projekti. Saatiin iso peräkärryllinen kamaa jäteasemalle ja nurkat siistimmiksi.

Esalla on puhdetöinä meneillään 40-luvulta peräisin olevan hirsisen ulkorakennuksemme muuttaminen ateljeeksi. Mädän välikaton poistaminen on ollut melkoista puuhaa ja tuonut esiin mukanaan monenmoista historillista rojua, kun vanhoja sukkia ja eristeeksi laitettuja pellavanippuja. Seassa ihan mielenkiintoisiakin esineitä, kuten presidentti Kyösti Kalliota esittävä kuparinen reliefi.

Seuraavaksi vuorossa oli koti siistiksi -projekti. Ilman mukinoita saatiin yhteisvoimin matot tampattua ja lattiat pestyä. Voi sitä puhtaan kodin nautintoa! Viereisellä pellolla kylvämässä ollut naapurin isäntä osoitti suurta huomaavaisuutta soittamalla siitä, että tampaustelineellä olevat matot saattaisivat pahoin pölyyntyä hänen puuhistaan. Nautin todella siitä, kun äitienpäivänä jo ollaan kylvämässä. Traktorien jylinä kylätiellä on kuin musiikkia. Kevät on maalla kaiken kaikkiaan aina suurta juhlan aikaa - hajuista huolimatta.

Illan suussa Suomi rökitti Venäjän. Itse tosin aloin harmitella sitä, jos Suomi joutuu jälleen häviäjän rooliin finaalissa. Minä en ole niin varma hopean hyvyydestä verrattuna pronssin mahdollisuuteen, kun muistelen sitä surutyötä, minkä suomalaiset ovat jo riittävän monta kertaa joutuneet käymään läpi. Teemu Selänteen ja kumppanien taannoiset kyyneleet eivät ole vielä unohtuneet. Mutta ehkäpä Suomella on nyt paremmat mahdollisuudet, kun Senaatintorillekaan ei ole etukäteen roudattu suuria juhlia. Kovat etukäteisodotukset kun yleensä heikentävät joukkueen pärjäämismahdollisuuksia.

Illalla kasaannuimme katsomaan euroviisuja. Suosikkejamme olivat Georgian ja Bulgarian esitykset. Mitä ilmeisemminkin onnettomasta lesborakkaudesta kertova serbialaisen Marijan "Rukous" -biisi oli varsin kelpo voittokappale: se oli kaunis ja hyvin esitetty eikä voittoa siivittänyt vähäpukeisuus. Itä-Euroopan maille suon niiden menestyksen jo ihan senkin takia, että nämä maat tuleevat noteeratuiksi eurooppalaisina kansoina, saavat kasvattaa omaa itsetuntoaan ja kansallisidentiteettiään.

Tänään päivä alkoi sänkyyn kannetulla kahvilla ja onnitteluillla. Sain kummaltakin lapseltani itse tehdyn tyynyliinan, jossa oli kirjoitettuna oma runo. KIITOS LAPSET. Päivän kruunasi yhteinen luontoretki Keräkankareelle, jossa valmistaudutaan Helatorstain suureen suunnistustapahtumaan, Prisma-rasteihin. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja opetin oravapolkulaiselle Mikaelille kartanlukua. Keräkankare on muuten yksi kauneimpia suunnistusmaastoja mitä tiedän. Mutta nyt on vielä hetki aikaa ennen kuin lätkäfinaali alkaa. Siispä vielä ulos nuuhkimaan kevättä ja sen riemua!