Tänään alkoi läskiurakointi. Sain roudattua itseni Painonvartijoiden ryhmään lähes 11 kuukauden tauon jälkeen. Valitettavasti poissaolo oli kostautunut - minkä toki olinkin tiennyt. Edellisestä punnituskerrasta ryhmässä oli painoa tullut lisää 3,1 kg. Jollekin toiselle se ei ole paljon ja lähtisi viikossa pois, mutta toisin on minulla, kun muutamat sadat grammatkin ovat tiukassa.

Katselin korttejani ja totesin, että lähivuosina olin hoikimmillani keväällä puolitoista vuotta sitten. Siitä ajasta on tullut painoa lisää 4,4 kg. Se tuntuu. Mm. yhdet farkut jouduin jo hyllyttämään ja muutama juhla-asukin kiristää turhan paljon. 

Tämän kertainen aloitukseni ryhmässä oli varmaankin lähemmäs kymmenes. Ensimmäistä kertaa aloitin kahdeksantoistavuotiaana. Silloin olin vetänyt jo vuosia mitä ihmeellisimpiä kuureja ja parhaimmillaan (lue: pahimmillaan) paastonut parin viikon jakson. Olin saanut sotkettua elimistöni normaalia toimintaa.

Tuolloin puolessa vuodessa sain tiputettua 10 kg ja elämäntavat korjattua terveellisiksi. Olin onnellinen. Aivan kuin uusi elämä olisi alkanut. Tosin opiskeluaikana kilot tulivat takaisin ja raskauksien myötä melkein toinen mokoma. Mutta sitten sain taas tartuttua itseäni niskasta ja kiloja karisemaan.

Vaikka lukemattomat laihdutukset tuntuvat jotenkin hukkaan menneeltä ja painon putoaminen on joka kerta tiukemmassa, löydän kuitenkin asioiden positiivisen puolen. Osaan syödä varsin terveellisesti, mutta vain liikaa - etenkin stressiin. Normaali kulutus minulla on noin 1700-1800 kcal päivässä, ei herkutteluihin ole yksinkertaisesti varaa. Mikäli en koskaan olisi onnistunut tiputtamaan painoa olisi varmasti jo ainakin 90 kg. Tällä lohduttaudun, kun taas kerran alan tiputtamaan "samoja kiloja".

Olen asettanut syyskauden tavoitteeksi normaalipainoon pääsyn eli noin 4 kilon pudotuksen. Avustaakseni itseäni pinnistelemään olen päättänyt joka viikko raportoida näin "julkisesti" siitä, miten on mennyt. Toivottavasti joku huomauttaa, jos tästä lipeän.