Viluisen pääsiäispäivän ratoksi ryhdyin kartoittamaan kesähepeniä ja muuta vielä olennaisempaa lasten ja minun lomamatkaa varten. Oletukseni oli, että joudumme käymään monenkin asian osalta kaupan kautta. Siksi inventaario piti suorittaa hyvissä ajoin. (Inhoan hoidettavien asioiden jättämistä viime tinkaan, siksi joululahjatkin olisi hyvä olla pääosin valmiina jo ennen ensimmäistä adventtia).

Tutkimusmatkailu kaappien perukoille paljasti, että kaikkea tarvittavaa löytyy kotiseinien sisältä. Tosin paikkaamista&parsimista, uusia kantalappuja ja muuta pientä fiksaamista tarvitaan. Löysin esimerkiksi vanhat, hyvin palvelleet kävelykenkäni, jotka suutarilla käynnin jälkeen olisivat erittäin käyttökelpoiset mukulakivikaduille ja jalalle paremmat kuin mitkään uudet köpöttimet. Samalla tuli bongattua monet muutkin kengät, jotka pääsevät jälleen käyttöön. Osa niistä plankkauksen, osa pesukoneen kautta.

Todellinen löytö oli parikymmentä vuotta sitten israelilaisesta druusikylästä ostamani ja monia muistorikkaita vaiheita kokenut persikanvärinen kesämekko, jonka nyt sain lahjoitettua Emilialle rantamekoksi. Olin jo luullut kadottaneeni sen lopullisesti, laittaneeni vahingossa jonnekin kirppikselle. Tuo nostalginen mekko päällä, juuri lukion päättäneenä, seikkailin ystävieni kanssa kibbutsimatkalla ja aikuistuin...

Aurinkovoiteita löytyi sen seitsemää sorttia. Kun vielä pääsisi itsensä kanssa sopimukseen, minkä niistä ottaisi! Niitä selvitellessä löytyi melkein yllättäen kasa Kuolleenmeren tuotteita: naamamutaa, saippuoita, voiteita ja jalkakylpytarpeita. Ei kun mudat naamalle!

Päivän päätteeksi yritän opastaa itseäni, että yhä useammin malttaisin nähdä vaivaa ja etsisin tarvittavia asioita kotoa enkä kaupan hyllyiltä. Epäilemättä meillä itsekullakin lojuu kotona unohdettua tavaraa, joka vain odottaa päästä kunnolla käyttöön.