Äsken tuli itku. Sen aiheutti Hesarin vaalikone. Olin vastaamassa viimeistä kysymystä, kun hutiloin ja koko parin tunnin työ katosi. Jo toinen kerta, kun kävi näin. Meinasin paiskata koneen seinään, mutta olen sen verran pihi, että ehdin laskea, kuinka paljon moinen mielenilmaus maksaisi. Se jäi toteuttamatta, mutta kyyneleitä en saanut pidäteltyä. Ei auttanut kuin aloittaa uusiksi.

Olen jälleen käyttänyt ison osan sunnuntaita vaalikoneisiin vastailemiseen. Miten pelastettaisiin Itämeri? Mitä mieltä olen turkistarhauksesta? Entä ylioppilaskokeen ruotsin kokeesta? HBL:n kysymyksiin en ryhtynyt kehittämään vastauksia på svenska, ruksasin vain selittelemättä. Adoptioperheiden ja Monikkoperheiden kyselyn jätin väliin, samoin jonkun metsästäjien kyselyn. Taidan olla jo ainakin kymmeneen koneeseen vastannut, joten alkaa riittämään.

Pidän ehdottomasti vaalikoneita tärkeinä ja oivallisina. Ehdokkaat joutuvat miettimään kantojaan ja vielä perustelemaankin. Samoin äänestäjien on vaivattava aivojaan. Jos se ehdokas, jota on "aina" äänestänyt, onkin mielipiteissään kovin kaukana, on vähän pakko harkita uusiksi. Ehdokkaitten vastaukset jäävät dokumenteiksi siitä, mitä ehdokas on ennen vaaleja lupaillut ja ollut mieltä. Mutta rajansa vaalikoneiden määrälläkin.

Enää vaalikoneiden aikakaudella ei joka kylään ole pakko periaatteesta järjestää vaalipaneeleita. Vaalikoneeseen ehtii niin kiireinen perheenäiti kuin nuorikin, jota ei saisi millään houkuttimella vaalitilaisuuteen, ei edes torikojulle juttelemaan.

MUTTA kiusallista on mielestäni se, että isojen medioiden toteuttamissa vaalikoneissa (MTV3, Talouselämä, Yle, HS) kysymykset ovat keskenään kutakuinkin samoja. Jotta ei vastaisi eri tavoin eri koneeseen, pitää käydä tarkistelemassa aiempia vastauksia ja sitten latoa ne kerta toisensa jälkeen uudelleen. Hieman turhauttavaa. Aiheena ovat lähinnät verot, energiapolitiikka, Nato ja hallituskoalitiotoiveet. Kuitenkin paljon mielenkiintoisia kysymyksiä jää kokonaan kyselemättä. Varsinkaan ns. arvokysymyksiä ei juurikaan ole, paitsi tietenkin homoihin liittyen.

Eivätkö suuret mediat voisi vähän enemmän poiketa toisistaan? Tehdä sen verran yhteistyötä, että ottaisivat eri näkökulmia kyselyihinsä. Etenkin kun kansalaisia tuntuu kiinnostavan monet muutkin asiat kuin edellä mainitut. Esimerkiksi koulutuksesta ei ole juurikaan kyselty, vanhustenhuollosta ja terveydenhuollostakin kovin vähän, jos lainkaan. Kuitenkin ne ovat arkielämän kannalta todella tärkeitä aiheita.

Vaikka viime torstaina ensimmäinen puheenjohtajatentti YLE1:ssä oli ihan kohtalaisen pirteästi toteutettu, tulemme jälleen näkemään monena iltana vaalikeskusteluja, joissa nämä median lempiaiheet pulistaan läpi. Itse odottaisin enemmän, syvällisempää, yllättävämpää ja uusia näkökulmia. Rohkeutta tiedotusvälineet! Aina ei tarvitse tivata samoja aiheita. Etenkään jos ne eivät isommin hetkautua ihmisen arkielämää ja arvovalintoja.

Viime viikolla eräs ystävä melkein masensi minut viestittämällä, että olin ollut vaalikonevastauksissa lähes kauimmaisena hänen listallaan. Aatteellisesti paljon kauempana olevat olivat kiilanneet väliin. Onneksi pian perään satunnaisempi tuttavuus kertoi hieman häkeltyneenä, että olin listoillaan ykkösenä. Kone kuulemma "tyrkytti" minua. Vaikka arvatenkaan puoluekantani ei häntä miellyttänyt, niin silti tuo uutinen kummasti ilahdutti.