Tänään oli eduskunnassa sellainen tunnelma kuin joku olisi vallan kuollut. Monet kokivat, että näin tuli käymään - ministeri Kanervan taipaleelle oli tullut vääjämätön loppu. Kuitenkin muutkin kuin ministerit Katainen ja Vanhanen kokivat tilanteessa surua. Aivan kuin jotain peruuttamatonta olisi tapahtunut ja ystävä olisi poissa.

No, kieltämättä eilinen tulee jäämään Kanervalla viimeiseksi varsinaiseksi työpäiväksi ministerinä. Enää ei hänelle pestiä valtioneuvostossa eikä varmaan muitakaan keskeisiä poliittisia rooleja suoda. Mokien kiintiö on täysi eikä luottamus enää palaudu. Se on huippupoliitikon uralle lohduton päätös.

Liekö pirteälle kuusikymppiselle tarjolla vielä motivoivia tehtäviä esimerkiksi urheilujohtamisen parissa? Kyllä varmaankin. Epäilemättä rivikansanedustajuus ei hänen persoonalleen ja puhdilleen riitä.

Tunnustan kokeneeni itsekin jonkin sortin surua Kanervan puolesta. On kurjaa, että ihmisen kampittaa hänen omat heikkoutensa. Toivon kuitenkin, että tämä henkilökohtainen kiirastuli voisi olla Ilkka Kanervalle uuden ja paremman elämän alku.