Tänään vietettiin eduskunnassa läksiäisiä. Kaikki olivat pukeutuneet valtiopäivien päättäjäisseremonioiden kunniaksi mustiinsa. Kieltämättä erikoinen tapa, että Suomen eduskunnassa pitää juhlia aina täystummin taminein. Minunkin piti hommata tätä tapausta varten uusi musta jakku, sillä aiemmin käyttämäni harmaa erottui mielestäni liikaa muiden varusteista. 

Päättäjäisistä tuli jotenkin mieleen surujuhlat. Ensin käytiin kirkossa (tosin minä jäin väsäämään viimeisiä ilmoituksia). Sitten tultiin kokoon istuntosaliin, jossa edustajat halailivat toisiaan siltä varalta, etteivät enää toiste siellä tapaa - tosin onhan niitä tulevien tippujien lisäksi myös varmoja luopujia, tällä kertaa 28 kappaletta. Erityishuomion sai kolarista hengissä selvinnyt Kimmo Sasi kaulatukineen ja kävelysauvoineen.

Sitten puhemies puhui, presidentti puhui, taas puhemies puhui ja vielä varapuhemieskin puhui. Kehuivat ja kiittelevät kilpaa, muistelevat menneitä. Jännitystä tilanteeseen loi lähinnä se, miten puhemies selviää puheestaan liikutuksensa vuoksi.

Muistelojen ja moninkertaisten kiitosten jälkeen olivat vuorossa kahvit. Tässä kuvassa rakkaat pomoni Sari Essayah vasemmalla ja Päivi Räsänen keskellä. Heillä piisasi juttua jumalanpalveluksessa avustaneen pastori Torsten Sandellin ja kollegansa Terhi Peltokorven kanssa. Viimeistään tässä vaiheessa omakin olo tuli haikeaksi. Sitä kun ei voi tietää, kuinka moni työtovereista palaa pätkätyöhönsä. Suuret kiitokset minunkin suunnastani kaikille teille ihanille työtovereille!

Toipumiseen vaalien jälkeen ei tule jäämään juurikaan aikaa, sillä maanantaina kello 11 me ryhmien pääsihteerit kokoonnumme jo neuvotteluihin valiokuntapaikoista ja huonejärjestelyistä. Muutamalle kollegalle lupasin, että jos itse tulen valituksi saavat varmasti kakkukahvit kokoukseen. Ensi viikon torstaina eduskuntaryhmät järjestäytyvät, joten silloin tietää kuka pomoilee KD:n eduskuntaryhmässä seuraavaksi.