Tänään eduskunta sai paperilla käsiinsä hallituksen esityksen vanhempainpäivärahojen uudistamiseksi. Lähetekeskustelua eduskunta käynee asiasta vasta ensi viikolla, mutta paljon puhetta on jo julkisuudessa piisannut. Ja syystä. Ehdotus on aika kummallinen.

Ministeri Tuula Haatainen valitti viime viikolla asioiden "sotkemista" keskenään ja sitä, että mm. Kristillisdemokraatit ovat perhevapaauudistuksen yhteydessä nostaneet esille minimivanhempainpäivärahan heikon tason, joka on reippaasti alle työttömän peruspäivärahan.

Haataisen moite on outo. Ensinnäkin eduskunnan käsittelyyn juuri tullut hallituksen esitys päivärahaetuuksien määrästä koskee samaa sairausvakuutuslakia, jossa säädetään myös minimipäivärahoista. Toiseksi on käsittämätöntä, että hallitus ei ansiosidonnaisia vanhempainpäivärahoja uudistaessaan halua korjata eikä edes keskustella suomalaisen sosiaaliturvan häpeätahraksi nimetystä tuloloukusta, jonka on arveltu olevan suorastaan perustuslain vastainen.

On tietysti hyvä, että töissä olevien vanhempien etuuksia parannetaan. Mutta samalla ei saa unohtaa sitä viidesosaa vanhemmista, jotka eivät saa ansiosidonnaista etuutta. Heitä ovat lähinnä opiskelijat, pätkätyöläiset ja työttömät, joiden soisi myös saavan taloudellisen mahdollisuuden perheen perustamiseen.

Suuri huoli on ollut ensi synnyttäjien keski-iän nousu. Yliopisto-opiskelijoilla se on jo reilusti yli 30 vuoden, mikä lisää terveysriskejä ja lapsettomuutta. Tämä kehitys olisi saatava nopeasti kääntymään. Yksi keino siinä on juuri korottaa minimipäivärahaa.

Hallituksen esityksessä en ymmärrä sitäkään, miksi perheiden tasa-arvon edistämiseksi pitää jo ennestään keskimäärin naisia parempipalkkaisille miehille maksaa korkeampaa päivärahaa. Mielestäni se on pariskuntien paapomista ja toisaalta epäreilua "palkkapolitiikkaa" kotona vauvaansa hoitavia äitejä kohtaan.

Ehkä suurin outous esityksessä on se, että jostain kumman syystä siinä halutaan ikään kuin ennakoida eduskunnan ratkaisua hedelmöityshoitolaista ja antaa oikeus vanhempainpäivärahoihin myös rekisteröidyssä parisuhteessa oleville "sosiaalisille vanhemmille". Kuitenkin kun lakia parisuhteen rekisteröinnistä tehtiin, päädyttiin siihen, että oikeutta toisen lapsen adoptointiin ei anneta. Miksi kummassa nyt täysin ristiriidassa voimassa olevan perhelainsäädännön kanssa ollaan tämmöistä esitystä antamassa? Ihmetellä sopii.