Tänään kaunein osa päivästä kului Kauniaisissa KD:n Uudenmaan piirin piirikokouksessa. "Tupa" oli täynnä ja henki hyvä. Paikalla oli myös noin kolmasosa kansanedustajaehdokkaina olleista. Kerroimme kukin kokemuksistamme.

Olin melkein ihmeissäni siitä, miten positiivisella mielellä ihmiset olivat raskaan vaaliurakan jälkeen. Vaikka ääniä oli varmaan kaikille tullut henkilökohtaista tavoitetta ja toiveita vähemmän, ei pettymystään ilmaissut juuri kukaan. Päinvastoin korostui kokemuksen mielenkiintoisuus, into jatkaa työtä ja suunnata seuraavaksi kuntavaaleihin. Viisaita toivomuksia tulevia koitoksia varten listattiin, myös vaalityövinkkejä. Nigerialaissyntyinen ehdokkaamme Godwin oli ehdottoman vakuuttunut siitä, että suomalaiseen vaalikansaan puree makkara. Eli seuraavalla kerralla grillien kanssa vaalibaanalle!

Kotona odottivat lapset ja mies sisällä töllöttimen ääressä. Ulkona ei oltu käyty, imuria ei oltu nähtykään ja aamupalakin oli "melkein syömättä". Harmi pyrki pintaan, mutta nielaisin sen ja keksin, että suuntaisimme suoraa päätä pizzalle - kaupassa kun piti käydä myös lasten asioilla.

8-vuotiaan poikani ulkohousut ovat melkein kaikki polven paikkeilta repeytyneet ja toimitettu mummille restauroitaviksi. Mutta myös uusia tarvittaisiin. Ja sitten ne lenkkarit!!! Poika oli pari viikkoa sitten saanut uudet, mutta nyt ne olivat kuin neljä vuotta päätoimisesti kävellyt. Kummassakin reikiä niin, ettei varpaiden tuuletuksesta ollut huolta. Ei siis auttanut kuin ostaa uudet.

Tämä ei kuitenkaan ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun lasten lenkkarit hajoavat käsiin alta aikayksikön. Juju asiassa lienee yksinkertainen: alakouluikäisten vanhemmat ostaisivat pieneksi jääneiden kenkien sijaan uusia vain pari kertaa vuodessa. Pikahajoavien ansiosta lapset pääsevät vaihtamaan kuosia ja merkkiä useamman kerran kaudessa. Mutta osaavatkohan he tuota autuutta arvostaa? Lenkkareihin kerrallaan menevällä muutamalla kympillä olisi varmaan kivempaakin käyttöä.