Purkupaikalla ei saisi valittaa, ainakaan jos kyse on kansanedustajaehdokkaan blogista. Kuka ruikutusta jaksaa lukea. Mutta poikkean nyt tästä periaatteesta ja esitän sunnuntai-bluesin - jos se helpottaisi tunnelmaa.

Kurja olo alkoi eilen. Se aiheutui liiasta auringonpaisteesta. Itse asiassa olin hartaasti toivonut, että päivästä tulisi kaunis ja aurinkoinen. Mutta sitten tuon toiveen toteutuminen koitui kohtaloksi.

Olimme sopineet KD:n länsiuusmaalaisten ehdokkaitten tapaamisen ja yhteiskuvauksen vaalimainontaa varten kello 13, jolloin aurinko paistoi täydeltä terältä. Yritimme kuvauttaa "tiukkapipoisen" porukkamme niin, ettei aurinko haittaisi. Mutta niin vain kävi, että kuvat jostain kohdin "paloivat puhki" (ylivalottuivat) ja ne ovat kutakuinkin käyttökelvottomia. Eikä uudelle kuvaukselle meinaa löytyä sopivaa ajankohtaa...

Yöllä heräilin useampaan otteeseen tekemättömien töiden vaivatessa mieltä. Laiskuudesta en itseäni moittinut, vaan sitä surin, ettei vuorokaudessa ole tarpeeksi tunteja. Aamulla herätti Mikaelin jostain syvyyksistä nouseva pahankuuloinen yskä. Tätä se eilinen "mulla on kurkku kipeä" -ilmoitus siis tiesi. Nyt näyttää siltä, että isompikin on sairaana. "Päätä särkee ihan kauheesti". Myös minulla alkaa tuntua oireita. Toivon mukaan ne ovat (ainakin vielä) luulotautia, vaikkei aivastelu yleensä kuulu luulotautini oireisiin. Mitä kaikkea menisi ensi viikon suunnitelmissa uusiksi? Sitä pohdin kauhulla.

Viime viikolla hoitamatta jääneitä sähköposteja selatessa kului joitakin tunteja, mutta moni homma siirtyi vielä eteenpäin. Sitten aloitin vastailemaan jälleen vaalikoneisiin, joita riittää. Nuorten ja opiskelijoiden vaalikoneeseen olin saanut melkein kaiken vastatuksi, kun tietokone pimeni. Imuroidessa oli virtajohto irronnut. Ainakin puolentoista tunnin työt katosivat sen sileän tien. Ei auttanut kuin aloittaa alusta. Ylen vaalikone vei vieläkin enemmän aikaa kuin nuorten kone.

Tässä sitä edelleen sitten sitten istutaan kone sylissä. Pakollisia hommia on vielä ainakin  kunnanhallituksen huomiset kokouspaperit. Eipä taida tulla tänäänkään aikaisesta nukkumaanmenosta mitään, vaikka aamulla pitäisi jo ennen kahdeksaa olla allergiasairaalassa testeissä. Ja bluesini lopuksi joudun jälleen pohtimaan, kuinka hyvin asiat ovatkaan, kun suruni ovat tällaisia...