Muutaman kerran hieraisin silmiäni toissa-aamuna, kun unenpöppörössä luin Hesarin toimittajan Näkökulma -kolumnia otsikolla "Mitähän Jeesus tekisi?". Toimittaja kertoo siinä mainosaineistosta, jonka sai Helsingin ev.lut. seurakuntayhtymältä. Ovat aloittamassa imagokampanjaa ja lähettivät materiaalit etukäteen toimituksille.

Julisteessa lempeä Jeesus-hahmo sanoo: "Jesse diggaa sua ehdoitta". Kampanjapaidassa kaksi alastonta miestä on peiton alla, jalkovälien kohdalla pienet kummut peitossa ja ajatuskupla: "What would Jesus do?" Toimittaja oli mennyt kyselemään kollegoiltaan, mitä näille tulee paidan kuvasta mieleen. Sekalaisia, hämmentyneitä ajatuksia. Kirkon viesti ei mennyt perille toimitukseen.

Sama hämmennys kohtaa epäilemättä muuallakin. Mitä Hesan seurakuntayhtymä haluaa sanoa? Käsitykseni mukaan ainoa viesti, mikä kulkee on, että "mieti itse, mitä Jeesus ajattelee ja toimi sen mukaan mitä luulet". Kirkko haluaa siis modernisti herätellä ihmisiä ajattelemaan tarjoamatta mitään vastausta.

En voi mitään sille johtopäätökselle, että tällä tyhjänkysymisellä kirkko haluaa luoda itsestään kuvaa sellaisena tahona, joka ei jaa vastauksia, vaan ainoastaan pyytää ihmisiä itse ihmettelemään ja miettimään. Näin toimiessaan kirkko paitsi kadottaa oman sanomansa ja edustamansa iättömän totuuden, niin myös siirtyy nykyajan henkiseen valtavirtaan, postmodernismiin, joka ei absoluuttisen totuuden ajatusta suostu hyväksymään, vain subjektiivisia sellaisia. Todella surullista.

Jos olisin hesalainen, saattaisin vetää herneen nenään ja ilmoittaa, etten moista kallista imagokampanjaa ole halukas rahoittamaan. Voisivat käyttää rahansa vaikka lähetys/kehitysyhteistyöhön ja diakoniaan...

En kuitenkaan halua väheksyä sitä seurakuntatyötä, joka Helsingissä vielä lähtee kristillisen sanoman ja totuuden tarjoamisen pohjalta. Parhaillaan muuten mieheni on yhdessä sellaisessa, nimittäin haastateltavana (muinaisesta) uskoontulostaan Alppilan kirkon illassa Seppo Juntusen kutsumana. Enkeleitä siihen iltaan.