Aamulla piti lähteä jo kahdeksan tienoilla Korsoon tavoittelemaan vantaalaisia. Kun pakkasta oli 15 astetta, totesin, että koko päivää en pysty olemaan sairastumatta ulkohommissa. Niinpä ilmoittelin kampanjatovereille, että selviytyisivät aamupäivän ilman minua.

Kolmet sukat, kahdet pitkikset ja Pekingistä hommattu paksu untuvatakki päällä suuntasin puolilta päivin Tikkurilaan Tikkuraitille. Pian totesin sen - minkä olin arvannutkin - etteivät vantaalaiset varsinkaan kylmällä säällä ole kovin kiinnostuneita ostoskassit käsissään keskustelemaan politiikasta. Paleltuneita karkkeja ja lehtiä meni toki jonkin verran.

Sama kohtalo näytti olevan muidenkin puolueiden kenttätyöläisillä. Seuraksi saatiin loppuajaksi laskuhumalaansa potenut nuori mies, joka intoutui purkamaan meille pahaaoloaan vartin verran niin kovaäänisesti, että sen kuulivat kaikki kävelykadulla muutaman sadan metrin matkalla.

Myyrmäen Paalutorilla oli myös varsin hiljaista. Moni kaartoi kaukaa, kun näki vaalimainosten jakajia. Karkit onneksi kelpasivat melko monelle. Lukemisen sai "kylkiäisinä kaupan päälle". Länsi-Uudenmaan KD-ehdokkaitten oman vaalilehden otsikon nähdessään, joku sanoi hartaana, että voi kunpa todellakin saataisiin tuo vanhustenhuolto kuntoon...

Hyvä mieli tuli, kun nuori äiti pysähtyi lapsensa kanssa karkille ja otti myös lehden. Totesi siinä, että oli vaalikoneesta saanut kd-ehdokkaan ykkösenä, vaikka ei ole puolueen kannattaja. Kun utelin kenet, hän katsoi lehdestä nimiä ja sanoi, että "se oli varmaan tuo Eräpolku". "Se olen minä", hihkaisin ja pyysin tutustumaan ajatuksiini paremmin. Todettiin, että aika hassu tilanne.

Toinen iloinen juttu oli se, että Tikkurilan visiitin jäljiltä soitti mies, joka sanoi, että voisi mielellään jakaa minun ja Tarja Tallqvistin esitteitä. Tokihan se minulle sopii. Ainoa ongelma vaan, että minulla ei ole varsinaisesti omia esitteitä, kun jaamme 30 000 kpl Länsi-Uudenmaan yhteisiä vaalilehtiä ja lisäksi Uudenmaan piirin vaalinumeroa.

Kieltämättä rankkaa touhua tuo pakkasessa seisominen ja ihmisten "häiritseminen". Oikeastaan mieluummin antaisin heidän kulkea rauhassa kauppareissuillaan, mutta missä sitten yrittäisin kontaktia? Tosin samanlainen olen itse kun tänään kohtaamani monet vantaalaisetkin, kuljen tiukkakatseisesti vierestä ohi, kun joku on jotain käteen tyrkyttämässä. Pitäisikö jatkossa ryhtyä poimimaan sellaistakin, jota tietää ettei tarvitse, kuten kilpailevien puolueiden esitteitä...