Viime yönä päästiin vihdoin vapauteen jalkapallosta. Minua eivät kisat ole juurikaan liikuttaneet, mutta sitäkin enemmän nuoruudessaan jalkapalloa pelannutta "toista puoliskoa", joka on yrittänyt toivuskella kisauupumuksestaan tämän päivän. Itse yritin hieman päästä käsiksi tähän lajiin (jonka sääntöjäkään en ole oikein koskaan ymmärtänyt) voidakseni seuraksi vähän katsella kisoja.

Lopputulos ei kuitenkaan ollut hääppöinen. Myöhäispelien osalta olen joka kerta jossain vaiheessa nukahtanut, jos ei muuten niin viime minuuteilla. Esittämäni kysymykset ja kommentit ovat perheen jalkapallofania lähinnä kiusanneet ja häirinneet. Kun esimerkiksi eilen tiedustelin, mitä kummaa nilkkansa venäytteen jalan päälle kaadettiin, sain kommentiksi pelkän tuhahduksen. Ääneen en viitsinyt kummastella sitä, miksi Ranskan valmentaja oli keksinyt pukeutua helteessä tummaan pukuun. Tajusin olettaa, että siippani pitäisi moista kommenttia ja vastaavia lähinnä tarkoituksellisena häirintänä.

MM-kisojen vakavuus tuli esille viimeistään siinä, kun Ranskaa loppuottelussa kannattanut mieheni totesi ennen rankkarikisaa, että "jos nyt Italia voittaa, niin en kyllä enää sinne mene". Kolminkertaiselta Rooman kävijältä ja hyvin analyyttisesti ajattelevalta tekniikan tohtorilta kyseinen kommentti oli vähintäänkin outo. Miehen kiihtymys oli kuitenkin sitä luokkaa, etten viitsinyt kysellä, mikä juju uhkauksessa oli takana. Italiaa kannattaneena en uskaltanut hihkua iloani pelin ratkettua, oli parempi olla vaiti. Mielessäni kiittelin sitä, että pian meille kyläilemään tuleva italialainen ystäväperhe on kaikkea muuta kuin innokkaita penkkiurheilijoita.

Edellisen takaiskun mieheni koko viime viikolla, kun silloin semifinaalissa vuorostaan Saksa hävisi Italialle. Olimme tuolloin Saksassa - emme tokikaan stadionilla, vaan mieheni seurasi ottelua paikallisen pubin screeniltä. Tunnelma kylän kapakassa oli ollut pelin päätyttyä hautajaismainen. Hiljainen oli myös mieheni, joka latasi Saksan finaalipaikan mentyä toivonsa Ranskan voittoon.

Ennen tuota kohtalokasta Italia-ottelua saksalaisautoista arviolta joka viidennessä, tai ainakin joka kymmenessä, hulmusivat ikkunoihin kiinnitetyt pienet Saksan liput. Kun tuo Saksan mediassa paljon mainostettu "suuri unelma" oli romahtanut finaalipaikan myötä, katosi saman tien suurin osa lipuista. Joku tosin oli keksinyt vetää lippunsa puolitankoon. Mutta lauantaina muutamien päivien suruajan jälkeen, oli liputus pronssimatsin edellä jälleen meneillään.

Sunnuntain Hesarissa pohdittiin, onko saksalaisten MM-innolla ollut jotain syvempääkin kansallista merkitystä. Vaikka lienee väärin tulkita autoilijoiden ym. innokasta liputusta kovin poliittiseksi, niin varmasti MM-huuma ja "Grosse Traum" jalkapallon maailmanmestaruudesta olivat tuolle kansakunnalle kokoava ja hoitava kokemus.

Viime viikon lomamatkasta vielä sen verran, että majoituimme varsin lähellä Saksan länsirajaa ja siksi retkeilimme myös vähän Luxemburgissa, Ranskassa, Belgiassa ja Hollannissa. Tässä kuvassa poseeraamme Esan kanssa Luxemburgissa, pienessä Vianden rajakaupungissa, jossa kävimme köysihissillä maisemia katselemassa.

129455.jpg

Mainio kokemus oli seurata Ranskan ympäriajoa tien poskesta, tosin ilman ulkokalusteita ja picnic-lounaita, kuten paikalliset. Pyöräilijät vilahtivat ylämäessäkin ohi muutamissa sekunneissa, mutta ennen kilpailijoiden tuloa katsojia viihdyttivät mitä erilaisemmat mainosautot, joista viskottiin innokkaille heiluttelijoille kaikenlaisia mainostuotteita, kuten ilmapallonmuotoisia kirveitä, muutaman sentin mittaisia makkarapaketteja, karkkeja, avaimenperiä jne. Pulloveden mainostajat viilensivät katsojien oloa suihkuttamalla autostaan vettä.

129458.jpg

Ohi on nyt myös yhteinen lomaviikko arjesta irrotettuna. Tällä viikolla ovat vuorossa olleet mm. pakastimen sulatus ja mansikoiden säilöminen sekä tenttiin pänttääminen. Huolimatta siitä, että pihalla auringossa ja bikineissä on mukava kelliskellä, ei tenttiin lukeminen tunnu kuitenkaan kovin rennolta. Ensi maanantai koittaa pian ja 1000 sivua kirjallisuutta odottaa tulevansa jollain lailla sisäistetyksi.