Juhlittu on itsenäisyyttä. Eilen eduskunnan juhlaistunnossa, tänään Pusulan kirkossa ja Nummi-Pusulan itsenäisyysjuhlassa.

Eduskunnan juhlaistunnot ovat karuja kuin mitkä. Juhlavuutta hieman tuo tasavallan presidentti ja aiemmat presidenti, jotka eilen istuivat ylälehterillä muutaman rivin päässä meidän pääsihteerien paikoista. Niin ylälehterin väki kuin edustajatkaan eivät aivan herkeämättä jaksaneet tuntia puheita kuunnella.

Näissä poliittisissa juhlapuheissa tulee harvoin mitään mieleenpainuvaa, vaikka kuinka yrittäisi pinnistellä muistiaan. Eipä juuri nytkään. Tosin tyyliltään puheet olivat varsin erilaisia. Esimerkiksi Keskustan ja Kokoomuksen puheet olivat mielestäni mitäänsanomatonta juhlapuhehelinää, kun taas Vasemmistoliitto, Vihreät ja Perussuomalaiset tekivät "politiikkaa" keskittymällä kertaamaan omia poliittisia tavoitteitaan ja kritisoimaan harjoitettua linjaa.

Olin luvannut olla tänään toisena laskemassa kunnan seppelettä muistomerkeille. Eka kerta ei mennyt aivan putkeen, mutta kunnialla kuitenkin. Sakastissa kirkkoherra lykkäsi vielä tekstikirjan käteen ja pyysi lukemaan päivän epistolatekstejä. No, eipä siitäkään kunniasta voinut kieltäytyä.

Perhepoliittinen keskustelumme jumalanpalveluksen jälkeen koski sitä, voiko tekstinlukija eläytyä tekstiin vai pitääkö se lukea monotonisesti vailla painotuksia ja kerronnallisuutta. Mieheni ja katolisen kirkon opetuksen mukaan pitää kuulemma olla monotoninen. Minä itse taas haluaisin kuulla elävästi luettuja tekstejä. Minulla ne menevät paremmin jakeluun. Kuka tietää, mikä on luterilaisen kirkon kanta asiaan eli siihen, miten tekstit pitää lukea?

Kunnan itsenäisyyspäiväjuhlassa on mukava saada moikata tuttuja, puolituttuja ja vallan vieraitakin ihmisiä. Juhlapuhujana oli tällä kertaa eversti, VTT Pekka Visuri, joka piti pienimuotoisen esitelmän turvallisuuspolitiikan tulevaisuuden haasteista. Kyseisestä puheesta tulee olemaan juttua seuraavassa KD-lehdessä, joten en yritä muistinvaraisesti sitä tähän referoida. Joka tapauksessa kävi selväksi, ettei Visuri ollut lainkaan innostunut Suomen Nato-jäsenyydestä.

Illaksi on yksi kyläkutsu ja sitten tietenkin pitäisi päästä katsomaan Linnan juhlia. Ilman niitä ei itsenäisyyspäivä ole oikea itsenäisyyspäivä.