Tänään juhlittiin 25-vuotiasta Nummi-Pusulaa. Kunta oli järjestänyt kekkerit Oinolan uuden koulun juhlasaliin. Ja mukavat juhlat niistä tulivatkin. Väkeäkin oli kertynyt paikalle ihan kohtuullisesti, varsinkin vanhempia kuntalaisia, jotka varmasti vielä hyvin muistivat ajan ennen kuntaliitostakin.

Ihan mielenkiintoista palauttaa mieleen yhdistyneen kunnan alkuvaiheen vaikeuksia. Muistan hämärästi mummini puhuneen tuolloin siitä, että mikä kunnan nimeksi pitäisi tulla. En tosin muista sitä, mikä hänen suosikkinsa oli, mutta varmaankin Pusula, kun kerta oli pusulalaisia.

Juhlatoimikunta oli onnistunut rakentamaan ohjelmasta monipuolisen ja antoisan. Puolitoistatuntinen vierähti nopeasti. Tarjolla oli paikallista musiikkia: puhallinorkesteri, seurakunnan lapsikuoro ja harmonikkataituri Lotta Skog, jonka esiintymistä kuuntelisi vaikkapa kotona rentoutuessaan. Haluaisin varsinkin kuulla hänen versioitaan Nightwishin kappaleista. Harmonikan soiton ei siis todellakaan tarvitse olla pelkkää Säkkijärvenpolkkaa, jonka Lotta osoitti soittamalla sovittamansa euroviisuvoittaja Ruslanan kappaleen Wild Dance.

Vuoden nummipusulalaiseksi oli valittu Pusulan ja Nummen vpk:t. Tämä juhlatoimikunnan yksimielinen päätös on varmasti kaikille mieleen. Sen verran arvokasta ja antaumuksellista työtä vpk-laiset ovat vuosien saatossa tehneet. Kunnan stipendin sai kolme menestynyttä nuorta.

Ensimmäistä kertaa kuulin myös kokonaisen kalevalaisen runon alan taitajan Esa Saarion esittämänä. Kalevalan 33. runo kertoi Kullervosta, isokokoisesta ja kovaotteisesta Kalervon pojasta, josta tuli seppä Ilmarisen vaimon paimenpoika kohtalokkain seurauksin.

Antoisan juhlan todellinen helmi oli kirjailija Hannu Mäkelän juhlapuhe. Yleisö kuunteli sitä hiiskahtamattaan ja aplodit olivat sen mukaiset. Puhetta on vaikea siteerata, mutta hän viittasi Eino Leinon pohdintoihin kotiseudusta, kertoi omasta lapsuudestaan Kalliossa, tuon kaupungin osan muuttumisesta, muutostaan Nummi-Pusulan Sitarlaan, jonka kotipihalta aukeava maisema muodostui tärkeäksi ja siitä miten vähitellen löysi täältä yhteisön. Puheessa hän pohti myös kunnan ristiriitoja ja muistutti erilaisten ihmisten samanlaisuudesta, kotiseuturakkauden ja isänmaanrakkauden merkityksestä.

VOI EI. Tulipa tylsä luettelo. Tällä perusteella kukaan ei usko sitä, miten hienosta ja mukaansa tempaavasta puheesta oli kyse. Kävin minäkin kiittelemässä ja kysyin samalla, saisiko puhetta kunnan nettisivuille. Mäkelä lupasi oitis lähettää sen. Toivottavasti se myös pian löytyy kunnan sivuilta. Mutta lopetanpa nyt ylistelyn tähän ja menen peittelemään murusiani unten maille. Kiitokset juhlasta Tuulikille, Tertulle ja muulle tiimille!