Tänään suuntasin aamupäivällä Lohjan Tähteen. Seniorimessujen pöydänkokoiselle osastollamme löytyi KD-karkkien ohella kattava lajitelma puolueen tavoitteita ja ohjelmia. Kun olin ehtinyt pussukoineni paikalle bongasin ensimmäisenä sattumalta paikalle osuneita sukulaisiani. Mukava alku päivälle...

Seuraavaksi juttuseuraa oli Kokoomuksen kilpatoveri Jussi Patinen. Kiva keskustella ensi kertaa näin livenä. Mukavaa oli myös bongata karkkilalainen Vesa Syrjänen. Karkkilan Tienoon palstoilla varmaan hymyillään vielä toistekin vierekkäin. Viereisellä osastolla olleen Rkp:n ehdokkaan eräs vierailija melkein tunnisti KD:n vaaliesitteen kansikuvamieheksi. Niin pitkällä ei porvariyhteistyö kuitenkaan vielä ole.

Olin ilahtunut siitä, että meitä KD-ehdokkaita - joita lauantaina oli paikalla viisi - tapaamassa oli monia meitä kannustamaan tulleita ihmisiä. Toivottavasti osaavat arvata, kuinka paljon heidän rohkaisunsa merkitsee. Muutoin yleisemminkin tuntui ilmapiiri olevan positiivinen meitä kohtaan. Joku valitteli, että on niin monia mukavan tuntuisia ehdokkaita tarjolla, että mielellään käyttäisi useammankin äänen. Kukaan ei tullut meitä haukkumaan. Vaikka yleisesti puolueisiin pettyneitä eläkeläisiä tuntui olevan kyllä liikenteessä.

Totesin vain, että jälleen eilen KD oli kansaneläkelakiin jätetyn vastalauseen mukaisesti äänestyttämässä 20 euron tasokorotusta kansaneläkkeisiin. Tuttuun tyyliin hallituspuolueet äänestivät sen nuriin, vaikka heti äänestyksen jälkeen ryntäsivät taivuttelemaan eläkeläisiä puolelleen.

Eläkeläisfaneja tapaamassa oli perjantaina Lohjan Tähdessä käväissyt äänimagneetiksi ennustettu Sauli Niinistö. Seniorimessuilla hän tuskin oli muistutellut siitä, miten hän valtiovarainministeriaikoinaan oli leikkaamassa eläkkeiden pohjaosia ja tyrmäämässä eläkeindeksien korjausta yms. Kieltämättä haluaisin rohkaista äänestäjiä unohtamaan Saulin. Hän pääsee kyllä ihan varmasti eduskuntaan ilman 55000 uusmaalaisen ääntä. Presidenttiä hänestä ei tällä kertaa saada, eikä pääministeriäkään.

Päivä ei päättynyt kuitenkaan aivan ongelmitta. Jo kuukausi sitten pysähtynyt rannekello käsilaukussani ryntäsin läheiseen kultaliikkeeseen vaihdattamaan patteria ja ranneketta. Kun ne olivat melkein kunnossa, ryhtyi Pauli Tuohioja huhuilemaan esiintymislavalta kadonneita naisehdokkaita. Tuli kiire. Myyjältä jäi tarkistamatta kellon toimivuus ja minulta kuitti saamatta. Kotimatkalla huomasin, ettei kello kulje nytkään.

Hetken päästä tajusin, että olin unohtanut käydä kääntämässä parkkikiekkoa. Ryntäsin parkkihalliin, mutta liian myöhään. Lohjan nopeat parkkipirkot olivat käyneet jo muistuttamassa olemassaolostaan. Eikä ollut eka kerta Lohjalla. Edellisellä kerralla olin vain kymmenisen minuuttia myöhässä, mutta silloinkin olivat ehtineet. Epäonni ei loppunut tähän: kotimatkalla tajusin, että osa tavaroista oli unohtunut Lohjan Tähteen. Ei auta muu kuin mennä maanantaiaamuna niitä etsiskelemään.

Seuraavaksi muistin, että minut oli kutsuttu kotiseuroihin Pusulaan. Ruokakassit sisään, lumipuuhissa telmineelle pohjalle kuivat vaatteet päälle ja seuroihin. Kahvia, kakkua, laulua, sanaa ja rukousta. Tarpeellinen eväspaketti ensi viikon matkalle.