"Lapsi on terve, kun se leikkii", kuuluu vanha sanonta. Toivottavasti se pätee myös minuun.

Sain tänään Juha "Lido" Saloselta valikoitavaksi eilisen kuvauksen tuotoksia. Eipä hullumpia, hyvä kuvaaja. Kun niitä kuvia olin riittävän tovin tutkaillut, iski into tehdä ns. "omakuvia". Narsismin aalto kai vyöryi yli ;-)

Lähdin leikkimään kuvankäsittelyohjelmalla ja sain tehtyä koko joukon mitä erilaisempia väännöksiä. Lopulta päädyin tekemään niistä sarjan, josta sinäkin voit käydä valikoimassa suosikkisi www.erapolku.net -> Merjan monet kasvot -linkki. Samalla voit lähettää terkkuja ihan näihin yhteiskunnallisiin aiheisiin liittyen.

Joskus aikoinaan maalasin vesiväreillä tytön pellolla. Nimesin tuotoksen sitten omakuvakseni. Koska minulta puuttuu kutakuinkin täydellisesti luovuus piirustushommissa, oli se aika lailla plagiaatti eräästä taulusta Röykän sairaalasta, jossa olin maalaamisen aikaan töissä. Kuitenkin kovasti pidin aikaansaannoksestani. Sittemmin annoin sen seurusteluaikana taidetta harrastavalle miehelleni. Uskoin, että kuvaa katselemalla selviää jotain sieluistani.

Taideteossarja, joka on kenties eniten minua koskettanut, on ollut Helene Schjefbeckin omakuvasarja. Se kertoo mielestäni hyvin, kuinka elämä pelkistyy olennaisimpaan iän myötä. Ehkäpä myös elämän voima katoaa vähitellen myös kuvista...