Ottaa kieltämättä päähän, kun taas tuntuu siltä, että pitää laskea tunteja ja jopa minuutteja, jotta ehtisi hoitamaan niitä asioita, joita pitäisi. Jotenkin se, että työ jälleen lohkaisee ison osan vuorokaudesta ja vie samalla voimia, tekee näin pitkän loman jälkeen jokseenkin kiukkuiseksi. Olisi niin paljon muutakin puuhaa.

Lauantaina vietettiin meillä Mikaelin 8-vuotissynttäreitä. Ensin tuli kaverivieraita ja sitten kahvilla kävi heidän vanhempiaan ja sukulaisia. Sunnuntai-illaksi olin kutsunut pusulalaisia ystäviä. Taisipa kestitettävinä olla kaikkiaan lähes nelisenkymmentä vierasta, kun jokaisen pienimmästä isompaan laski yhteen. Kieltämättä oli kivat kemut. Tuntuu aina jotenkin voitolta, kun onnistuu kutsumaan kylään ihmisiä, joita on niin pitkään aikonut kutsua. Vierailut menivät samoilla siivouksilla ja osin samoilla leipomuksillakin. Se oli tietoinen taktiikka...

Mutta eivät vieraat tähän lopu. Perjantaina on tulossa viikonlopuksi kylään italialainen ystävättäreni perheineen. Odotan heitä paljon. Tutustuin Rajamäellä vaihto-oppilaana olleeseen Ceciliaan lukion tokalla, olimme tuolloin parhaita ystäviä. Ja ystävyys on säilynyt vuosien varrella. Olen hänelle ollut paljosta kiitollinen. Hän on niin iloinen ja positiivinen persoona. Auttoi minua murrosiän masennuksissa elämässä eteenpäin välittömyydellään ja iloisuudellaan.  

Cecilia oppi melko hyvin suomea ja olikin monta vuotta Milanon Finpron toimistossa töissä. Jonkun kerran hän pääsi työmatkalle Suomeen, jolloin tapasimme täällä. Kolmesti olemme tavanneet Italiassa näiden pian 20 vuoden aikana. Viimeksi viime kesänä, kun vietimme yhdessä viikonlopun Gardalla. Kerran vierailimme heillä kotona Milanossa ja kerran Como-järvellä Cecilian vanhempien kesäasunnolla. Nyt on korkea aika saada heidät koko perheenä Suomeen.

Hassua, mutta minua suorastaan jännittää tuleva viikonloppu ja muutoinkin heidän lomansa. Millaiset säät ovat ja pääsevätkö he tutustumaan paikkoihin, joihin haluavat. Cecilian miehelle ja pojille reissu on ensimmäinen kerta Suomeen. Itse olen ajatellut kuskata heidät Naantalin Muumimaailmaan ja ehkäpä samalla reissulla näyttää vähän Turkua.

Puolentoista viikon päästä on tulossa kylään Eevan unkarilaisia vieraita. Heidän lomastaan en sentään kanna huolta.

Jossain välissä pitäisi saada revittyä viinimarjat puskista ja luettua vielä tenttiinkin ne mokomat 1000 sivua vielä uudelleen. Vanhat lukemiset taitavat jo olla kaikonneet päästä.

Töissä ei ole ollut mitään kovin helppoa, sillä on pitänyt Esan kanssa vääntää luonnosta puolueen vaaliohjelmaksi ja hallitustavoitteiksi. Onneksi varsin tuoreita ohjelmia ja kannanottoja puolueella on paljon. Viime vuonna vetämämme puolueen periaate- ja yleisohjelman uudistustyö antoi tiettyä rutiinia. Samoja kysymyksiä pyöritellään tässä ohjelmassa, mutta vähän konkreettisemmin tavoittein. Puoluejohdon ja kansanedustajien neuvottelupäivä asian tiimoilta on 16.8. Sitä ennen heillä pitäisi olla jo kunnon luonnos tutustuttavana.  Jossain välissä pitäisi saada ryhmän kesäkokousjärjestelyt, muutama puolueen esite valmiiksi ja muuta sellaista kuntoon.

Eli stressiä ja kiirettä siis on kiusana ja harmina. Tylsää. Elokuu on niin kivaa aikaa, että mieluummin nautiskelisi luonnosta ja loman jälkeisestä rentoudesta, kuten yleensä tähän aikaan vuodesta.