Länskärin juorupalsta kertoi tänään, että Nummi-Pusulan kunnanhallituksen hoikistunut puheenjohtaja Päivi Alanne oli esittänyt kunnanhallituksessa kokouksiin terveellisempää tarjoilua, kuten porkkana- ja kurkkusuikaleita.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Toden totta, näin tapahtui. Tosin mielenkiintoista ei niinkään ole se, kuka meistä ehdotti mitäkin tarjoilua, vaan se, että kunnanhallituksen keskustelut kantautuvat pienimpiä yksityiskohtiaan myöden aluelehden toimitukseen.

 

Lienevätkö sinne kantautuneet myös monet pohdinnat siitä, miksi sitoutumattomaksi itseään nimittävä lehti onkin vahvasti (sitoutumattomiin) sitoutunut lehti? Nu-Pun sitoutumattoman oppositio ryhmän suhteita Länskäriin on mietitty moneen otteeseen ja monessa porukassa. Osaselityksiä on toki löytynyt, mutta ei riittävää vastausta. Yleisesti ihmetellään lehden nykyistä linjaa aiempaan hyvin luotettavaksi ja tasapuoliseksi koettuun uutisointiin verrattuna.

 

Jos virallisesti "sitoutumaton" lehti todellisuudessa on sitoutunut, on se yleensä kallellaan alueen valtapuolueeseen. Esimerkiksi Keskisuomalainen ja Ilkka Keskustaan ja toisaalta Turun Sanomat Kokoomukseen.

 

Kun olen joskus joltakin lehdeltä kysellyt, miksi KD:n vastaesityksiä ja vaihtoehtoja ei ole huomioitu uutisoinnissa, niin vastaus on kuulunut, että "kun te olette niin pieni ryhmä". Pääsääntönä yleensä on, että suurempi ryhmä tai tärkeämpi vaikuttaja saa enemmän palstatilaa. Jos näin ei olisi, esimerkiksi Hesari olisi täynnä KD:n vastalauseita ja aloitteita.

 

Nu-Pun sitoutumattomat eivät juuri koskaan saa päätösesityksiään ja protestejaan hyväksytyiksi, mutta silti ne ovat yleensä aina paikallisen uutisoinnin kärki ja otsikossa. Muilta ryhmiltä (edes suurilta) tuskin kysytään mitään. Kovin helppoa ei ole muiden saada myöskään esityksiään näkyviin. Ne jäävät sitoutumattomien esitysten varjoon, vaikka läpimenomahdollisuudet ovat paljon suurempia. Yleensä ne tulevatkin yksimielisesti hyväksytyksi, kuten omani valtuuston kokouksessa jälleen viime kerralla.

 

Hyvin poikkeuksellista toimituspolitiikkaa siis! Mutta tällä menetelmällä mahdollistetaan raivoisan oppositiopolitiikan harjoittaminen. Jos paikallinen julkisuus ei passaisi, niin moni operaatio olisi varmaankin jäänyt tekemättä.

 

Olin odotellut, koska paikallinen media uutisoi Helsingin hallinto-oikeuden 12.1.2007 tekemän hylkäävän päätöksen Hannele Maittilan valituksesta. Se koski sitä, että kunnanvaltuusto oli päättänyt valita Unto Murron syksyksi 2005 kunnan määräaikaiseksi va. kunnanjohtajaksi ja takautuvasti myös vahvisti kunnanhallituksen tekemän aiemman valintapäätöksen.

 

Tänään Länskäristä löytyi pikkuruinen 2 * 40 palstamillimetrin juttu otsikolla "Murron valinta oli laillinen". Jos Maittila olisi voittanut, hänen nimensä olisi löytynyt otsikosta ja jutun koko olisi ollut aivan toinen.

 

Häviämässään jutussa Maittila valitti sitä, että valitessaan kunnanjohtajan määräajaksi kunnanvaltuusto on toiminut itse hyväksymänsä hallintosäännön vastaisesti. Siinä kun lukee, että toimivalta määräaikaisen kunnanjohtajan valinnasta on siirretty kunnanhallituksen puheenjohtajalle. Näin valtuusto siis olisi ylittänyt toimivaltansa.

 

Muistan hyvin tuon valtuuston kokouksen syksyllä 2005. Silloin oli poikkeuksellinen tilanne, kun tuolloinen kunnanhallituksen puheenjohtaja oli tehnyt päätöksen, jolla hän oli palkannut uudeksi va. kunnanjohtajaksi entisen kunnansihteerin. Kuitenkin valtuuston enemmistö oli tätä ennen ensimmäisenä allekirjoittamassani aloitteessa vaatinut asian käsittelyä valtuustossa.

 

Edesmennyt tuolloinen kunnanhallituksen puheenjohtaja ja hänen kanssaan samanmieliset korostivat, että näin tulee hallintosäännön mukaan menetellä. Ja totta, niinhän hallintosäännössä luki. Kuitenkin kuntalain mukaan valtuuston tehtävä oli kunnanjohtajan valinta - myös määräaikaisesti - ja asia haluttiin saada laillisesti kuntoon. Muistan itse selvitelleeni jopa eduskunnan perustuslakivaliokunnan valiokuntaneuvoksen kanssa sitä, miten menetellä, jos kunnan hallintosääntö ja kuntalaki ovat ristiriidassa.

 

Niin minä kuin kokousta johtanut varatuomari Kari Kyttäläkin väänsimme rautalangasta säädöshierarkian periaatetta valtuustolle. Se kun ei ole yhtään sen monimutkaisempi kuin, että jos ylempi ja alempi säädös ovat ristiriidassa, silloin tulee noudattaa ylempää. Kaikki valtuutetut eivät tätä uskoneet, mutta niukka enemmistö onneksi.

 

Hannele Maittila halusi valittaa päätöksestä ja vielä toisenkin kerran valittaa. Nyt hallinto-oikeus on hylännyt valituksen. HHO:n päätös perustuu juuri säädöshierarkiaan: "Toimivaltaa ei kuitenkaan saa siirtää asioissa, joista valtuuston on tässä tai muussa laissa olevan nimenomaisen säädöksen mukaan päätettävä". Jospa nyt olisi tämä asia tullut selväksi.

 

Samalla hylätyksi tuli myös Maittilan vaatimus 1000 euron oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. On se hyvä, ettei valituksia tekemällä sentään pääse rahastamaan kuntaa. Vaikka selvää on, että tämänkin valituksen käsittely eri vaiheissa on aiheuttanut monen montaa kautta kunnalle kustannuksia.