Työssä uupumisesta puhutaan paljon. Erinäköiset sairaslomat väsymisen vuoksi ovat luultavasti varsinaisena syynä merkittäväään osaan sairauspoissaoloja. Joissain piireissä näyttää tavaksi tulleen sekin, että kun riittävästi joku asia harmittaa, mennää valittamaan lääkärille ja yritetään saada lomaa. Siinä usein onnistutaankin.

Itselläni on ollut se onni, että työyhteisössä on pääsääntöisesti ollut varsin hyvä ja kannustava tunnelma. Ihmiset ovat pääosin niin tuttuja, että jotkut motkotukset osataan sulattaa sen kummemmin harmistumatta. (Minunkin kiukutteluni osataan useimmiten laittaa oikeaan piikkiin.) Ainakin itse olen kokenut kannustavan ilmapiirin antaneen monesti voimia puskea silloinkin, kun oikeasti kapasiteettia ei ole ollut riittävästi.

Mutta silloin kun sukset menevät ristiin ja tulee kiistaa, on vaikutus työssä jaksamiseen selkeästi vahingollinen. Huono työilmapiiri onnistuu pilaamaan hyvätkin projektit. Eivätkä pettymykset katoa mielestä välttämättä pitkiin aikoihin, kenties vuosiin. Tänään oli sellainen päivä, kun yksi kiista onnistui pilaamaan koko päivän. Huomasin, että työteho tippui olennaisesti ja mieli sitoutui puimaan harmistusta.

Paha mieli on toisinaan sietämättömän raskas taakka, joka estää meitä onnistumasta, jaksamasta ja pääsemästä eteenpäin. Suotta ei painoteta sitä, että dynaamisen työyhteisön vahvuus nousee hyvästä tiimihengestä ja työn tekemisen ilosta.