Huomaatko veikeän ylpeyden naamallani? Otos on nimittäin ensimmäinen, jonka olen paitsi itse ottanut niin myös lähettänyt kamerakännykästäni sähköpostiini: onnistuminen lähes vuorokauden puurtamisen jälkeen.

Jouduin soittamaan peräti neljä kertaa TeleFinlandin ja Nokian help deskeihin ennen kuin onnistuin saamaan asetukset uuteen kännykkääni niin, että sain sähköpostiliikenteen sujumaan. Olin jo sitä ennen tavannut kännykän käyttöoppaan hiirenkorville. Jossain vaiheessa meinasi loppua sisu. Siksi onnistumisen ilo huomattavasti suurempi kuin jos kaikki olisi sujunut tuskattomasti.

Monta kertaa ehdin päivittelemään sitä, miten nykyinen informaatiotekniikka - tietokoneet, kännykät, dvd:t ja digiboksit - edellyttävät käyttäjiltään paljon teknistä yleissivistystä. Kuulun niihin, joilta uusia laitteita hommatessa loppuu into kesken ja iso joukko laitteen uusia, hienoja ominaisuuksia jää hyödyntämättä.

Joskus tuntuu siltä, että kutakuinkin lukutaidottomat pikkunappulat ovat kaikkein näppärimpiä uuden tekniikan omaksujia. Jouluna 8-vuotias poikani pyysi apua uusien englanninkielisten peliensä kanssa. Minulta ei apua herunut, en tajunut systeemistä mitään. Kauaa ei kuitenkaan mennyt, kun peli kuitenkin häneltä sujui - ilman ensimmäistäkään englannin tuntia.

Eilinen kului shoppailessa. Tänään vietimme - lapset ja minä - aamupäivän kampaajalla. Uuden lookin saimme kaikki, Emilia toivomansa japanilaisen Gazette-bändin kitaristin Uruhan kuvan mukaan työstettynä. Kieltämättä pirteä fiilis aloittaa uusi vuosi uusin jakuin, sävyin - ja kuvin. Kutkuttavalla mielellä odottelen Lidolta tuoreita kuvia meikäläisestä. Lupasi tehdä minusta nätin, kun tänään poseerasin hänen studiollaan. Itseäni toki epäilen, mutta en hänen kykyjään. Niistä on jo sen verran näyttöä...