Aamulla minua odotti hautausmaalla lohduton näky. Pari päivää aiemmin isovanhempieni haudalle viemäni ruukkunarsissit makasivat velttoina. Öinen pakkanen oli tainnuttanut ne niin, että on turha odottaa niiden virkoamista. Kukat olivat kuolleet.

Mutta niin oli Mestarimmekin. Evankeliumitekstin mukaan (Joh. 16) "28 Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: "Minun on jano." 29 Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille. 30 Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä."

Kotiin tultuani aloin hoitaa vielä toistaiseksi elossa olevia sisäkukkia. Annoin vettä, ravinteita, vaihdoin multia ja laitoin muutamia isompaan ruukkuun. Yhden kukan olin ajatellut heittää pois, mutta huomasinkin, että sen muutamilta vielä elossa olevilta varsilta pilkisti useita pieniä versoja. Kukka sai hoitoa ja lisää armonaikaa.

Muutamat kukat olivat alkaneet kasvaa vinoon. Kääntelin ja vääntelin niitä suoremman kasvun toivossa.

Syksyllä olin laittanut veteen juurettumaan jo yli 15 vuotta vanhasta rahapuusta ottamiani pätkiä. Ne olivatkin kasvattaneet hyvät juuret, mutta heikon kastelun vuoksi vesi oli kuivunut ja juuret myös. Elän kuitenkin toivossa, että vetiseen multaan istutettuna ne vielä lähtisivät kasvuun. Nyt olisi ravintoa ja vettä riittämiin.

Hetken mietin itseäni. Kasvanko suorassa vai vinossa, näivetynkö ravinnotta? Onko minussa jotain kuollutta, pois revittävää - entä uuden silmuja? Itsensä näkeminen ei ole aina lainkaan helppoa. Peiliksi tutkisteluun tarvitsee usein toisen ihmisen tai ainakin aikaa pysähtyä. 

Good Friday - hyvä perjantai. Kuoleman päivä, joka sisältää lupauksen syntien anteeksi antamisesta, kuoleman voittamisesta ja ikuisen elämän toivosta. Siunauksellista pääsiäisaikaa itse kullekin!