Eilisestä muodostui yllättäen kaksivuotishääpäivämme, kun lapset ilmoittivat haluavansa jatkaa syyslomaansa mummilassa. Totesimme Esan kanssa, että oikeana hääpäivänä olemme eri maisemissa ja siksi kannattaisi "juhlintaa" aikaistaa.

Kun olimme jahkanneet ja pohkanneet riittävän pitkään mitä tekisimme, päätimme kuitenkin lähteä töistä kotiin päin. Matkalla poikkesimme Nummelassa syömään italialais-intilaista ruokaa tarjoavaan San Piedroon, jossa aikoinaan myös juhlistimme sormusten hankintaa. Sitten piipahdettiin videovuokraamossa, josta vuokrasimme kaksi leffaa.

Ensin katsoimme minun valintani, joka oli  lähes tulkoon sattumanvaraisesti käteeni osunut draama "Babel" (2006, K15). Ainoa minulle ennestään tuttu näyttelijänimi siinä oli amerikkalaisisää näytellyt Brad Pitt. Tämä ohjaaja Alejandro Gonzalez Inarritun tuotos kilpaili viime vuonna seitsemästä Oskarista ja oli Golden Globe-voittaja.

Kieltämättä laatuelokuva minunkin mittareitteni mukaan. Elokuvan mosaiikkimainen rakenne heittelee katsojaa vuorotellen Marokkoon, Amerikkaan, Meksikoon sekä Japaniin neljän tarinan kautta, joiden väliltä löytyy lopulta selkeät yhtymäkohtansa.

Elokuva alkaa sillä, kun marokkolainen paimentolaisisä ostaa naapuriltaan kiväärin, joka annetaan perheen paimenpojille, että nämä häätäisivät lauman kimpusta pois petoeläimiä. Pojat innostuvat kuitenkin testaamaan asetta uhkarohkeasti laaksossa ajavaan amerikkalaiseen turistibussiin. Tragedia syntyy, kun kiväärin luoti osuu ikkunan läpi Susaniin. Samalla alkaa ketjureaktio yhdistäen ja erottaen ihmisiä eri puolella maailmaa. Neljä tarinaa yhtyy nerokkaasti yhdeksi ja samaksi kertomukseksi, mutta ihmisille itselleen asioiden suurempi viitekehys jää tuntemattomaksi.

Lähestulkoon poikkeuksellista ja parasta elokuvassa on se, että se kuvaa syitä ja seurauksia. Kun joku ampuu jotakuta, tapahtuma vaikuttaa monen ihmisen elämään. Useimmiten kuvaruudussa vain räiskitään ilman, että tapahtumaketjuja ja niiden moniulotteisia vaikutuksia edes pienemmästikään ryhdyttäisiin pohtimaan. Tästä 10+ Babelille!

Elokuvan toinen upeus piilee siinä, miten se kuvaa samanaikaista elämää eri puolilla maapalloa. Elokuva kertoo kuuron murrosikäisen, äitinsä menettämisestä onnettoman japanilaistytön hyljätyksitulokokemuksesta, marokkolaisen paimentolaiskylän arjesta, laittomasti USA:ssa työskentelevän meksikolaissiirtolaisen kohtalosta ja lapsen menettämisen jälkeen aviokriisiä eläneen jenkkipariskunnan yrityksestä selvittää suhteensa sekä näiden lapsista... Mahdoinko kertoa jo liikaa? En kai, kannattaa katsoa itse.

Se Esan valitsema elokuva oli USA:ssa kiistelty presidentti George W. Bushin murhasta kertova fiktiivinen "dokumentti" - "Death of the President". (Ymmärrän kyllä amerikkalaisten sekavat tunteet kyseistä elokuvaa kohtaan.) Hassu yhteensattuma oli, että elokuvassa Bush kuoli juuri eilen 19.10. No, onneksi ei kuollut oikeasti. Minä en kyseisestä leffaa osaa arvostella, sillä nukahdin sohvalle sen ajaksi. Parituntisten nokosten jälkeen tosin heräsin puolen yön aikaan virkeänä saunomaan... joten tragediaa ei siitä nukahtamisesta syntynyt.