Vaalien jälkeen piti alkaa uusi rennompi elämä, ainakin niin lupasin lapsille. Kuitenkaan siltä ei nyt oikein näytä. Kuluneellakin viikolla kokouksissa tuli istuttua neljänä iltana.

Vaalityö jouduttaneen aloittamaan Karkkila-Vihti -akselilla uudelleen, kun sähköinen äänestys tökki pahemman kerran. Yritän ajatella asiaa positiivisesti, mutta olen kyllä vakuuttunut, että vaalien uusiminen tulee vääristämään äänestäjien alkuperäistä tahtoa monin verroin enemmän kuin rekisteröitymättömät äänet.

Ensinnäkin on lähes väistämätöntä, että äänestysaktiivisuus laskee voimakkaasti ja uusintavaaleissa pärjäävät ne, jotka saavat äänestäjänsä liikkeelle muita paremmin (toki aina on näin, mutta tämä tulee korostumaan). Luultavasti äänestäjiä katoaa suhteessa eniten niiltä, jotka niitä aiemminkin vain vähän saivat. Tuskin sähköisen äänestyksen ongelmat olivat vain joidenkin ehdokkaiden äänestäjien ongelma, joten oletan kadonneiden äänien jakautuneen varsin tasaisesti eri ehdokkaiden kohdalle.

Sain viikko sitten luovutettua Vihdin seudun puheenjohtajan nuijan Vihdin Käpykylässä sisustusliikettä pyörittävälle Päivi Åhlgrenille. Osaston johtokuntaan tulin kuitenkin edelleen valituksi ja hoidan toki vaalipäällikkyyteni kunniakkaasti loppuun, jos uusintavaalit tulevat.

Nyt aluillaan ovat eri kunnissa luottamuspaikkaneuvottelut. Pienten ryhmien ongelma on se, ettei yksin saa paikkoja ilman muiden reiluutta ja jos reiluutta ei ole tai siihen ei voi luottaa, pitäisi liittoutua. Nummi-Pusulassa tekniseen liittoutumiseen vaalikokouksissa tunnutaan suhtautuvan kovin kielteisesti, vaikka monissa muissa kunnissa se on täysin arkipäivää. Eilinen ensimmäinen palaveri osoitti, että luottamuspaikkojen jakaminen sovussa tulee mitä todennäköisimmin olemaan täyttä utopiaa Nummi-Pusulassa. Masentavaa. Tuli eteen mitä tahansa, en ihmettele enää mitään. Kaikki on mahdollista.

Jos minä saisin päättää, jokainen puolue tai ryhmä saisi ääniosuutensa mukaisen määrän pisteitä. Niillä sitten "ostettaisiin" etukäteen pisteytettyjä paikkoja yhdessä neuvotellen. Minusta se olisi reilua, jos mikä. 

Mutta ei marraskuu aivan masenna, sillä pianhan tulee joulu...Koska pidän siitä, että jouluvalmistelut eivät jää pahimpaan ruuhkaan, olin tänään lasten kanssa Lohjalla ostoksilla. Vielä ei ollut ryysistä ja onnistuimme vallan mukavasti löytämään monenlaista sellaista, mitä oli tarkoituskin. Jo kerran lokakuun puolellakin olin samoilla askareilla. Nyt meidän perheessä on jokseenkin kaikki joululahjat valmiina paketoituina niin omalle porukalle, Esan lapsille, kummilapsille, isovanhemmille kuin joillekin ystävillekin. Joulustressiä ei siis ole odotettavissa ja marrasmasennuskin lievittyi.