Tänään osallistuin STETE:n (lue: Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi) kesäseminaariin Lohjalla. Päivän teemana oli Suomen painopisteet EU-puheenjohtajuuskauden turvallisuuspolitiikassa. Eli asialistalla olisi siis YUTP:ta ja ETPP:tä - EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitikkaa sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Aluksi oli asiantuntijaluentoja (Volanen, Järvenpää, Palm, Kaski ja Ojanen) ja lopuksi oli kansanedustajapaneeli, jota veti toimittaja Risto Makkonen. Minä edustin KD-ryhmää paneelissa.

Kansanedustajista paikalla olivat Arja Alho, Antti Kaikkonen, Eero Akaan-Penttilä, Jaakko Laakso ja uusi vihreä Johanna Sumuvuori. Kansanedustajatyönsä puolesta hyvin asiantunteva porukka, lähinnä SuV:n ja PuV:n jäseniä. Kuten suomalaisessa poliittisessa keskustelussa on tapana ei suuria mielipide-eroja löytynyt tässäkään keskustelussa, ellei sellaiseksi lasketa Laakson melko suoraviivaista ajattelua mm. NATO:on liittyen.

Kysymykseen siitä, tuleeko Suomen lähettää rauhanturvaajajoukkoja Libanoniin, panelistit suhtautuivat kaikki lähtökohtaisesti myönteisesti, vaikka eduskuntaryhmät eivät vielä olleetkaan asiaan pystyneet paneutumaan. Totesin keskustelussa, että Kristillisdemokraateille osallistumisessa kriisinhallintaoperaatioihin on tärkeää YK:n mandaatti. Libanonista suomalaisilla on kokemusta ja heihin luotetaan siellä, joten tämä pääoma kannattaa hyödyntää. Operaatioihin voidaan mennä myös pienellä asiantuntijaporukalla, jotta voimavarat saadaan riittämään. Nykyiselläänhän Suomi osallistuu väkilukuunsa nähden poikkeuksellisen laajasti kansainväliseen kriisinhallintaan.

Sanoin myös mm. sitä, että on tärkeää, että EU osaltaan ulkopolitiikassaan pyrkii siihen, ettei maailmassa jatkossa tapahdu polarisoitumista rikkaan kristityn lännen ja köyhän islamilaisen maailman välillä, vaan että YK:n puitteissa saadaan kaikki demokratiaa ja ihmisoikeuksia kunnioittavat voimat työskentelemään rauhan ja hyvinvoinnin puolesta koko maailmassa ja siten estämään terroristien ja ns. roistovaltioiden pyrkimyksiä. 

Ilokseni huomasin, että aihepiirin ja seuran haastavuudesta huolimatta en oikeastaan jännittänyt lainkaan. Olo rivistössä oli täysin luonteva ja mielelläni olen menossa vastaavanlaisiin koitoksiin jatkossakin. Luontevaa oloa varmaankin loi se, että paneuduin etukäteen nopealla aikataululla mutta kuitenkin kohtuullisella laajuudella asiaa koskeviin olennaisimpiin asiakirjoihin ja luin monia mielenkiintoisia artikkeleita. Kylmiltään, ilman asioiden mieleen palauttamista ja päivittämistä olisi ollut kurja mennä tilanteeseen, jossa paitsi esiintyjät että myös kuulijat olivat - jos eivät aivan alan ammattilaisia niin - ainakin aktiivisia harrastajia.

Seminaarin paras anti minulle oikeastaan oli se, että sain motivoitua itseni edes pariksi päiväksi intensiivisesti paneutumaan ja pohtimaan näitä ajankohtaisia kv-politiikan ja puolustuspolitiikan kysymyksiä.  

Kuten aina vastaavissa tilanteissa mielessä oli kuta kuinkin kymmenkertainen määrä "tärkeitä" ajatuksia kuin mitä pääsi sanomaan. Sekin mitä pääsee sanomaan, tuntuu itsestä ainakin jotenkin kömpelösti ja puutteellisesti ilmaistuilta. Onneksi muutamat kehut keskeiseksi tarkoittamastani sisällöstä tuli. Ne mielessä olleet kaikki muut näkökulmat varmaankin pitäisi kirjoittaa mahdollisimman pian paperille, muuten katoavat mielestä. Harmi vaan, että aika on niin kortilla.

Huomenna on puolueen puheenjohtajiston ja ek-ryhmän neuvottelupäivä Annikan luona Hyvinkäällä. Käydään siellä läpi sitä väsäämäämme alkavan hallituskauden tavoiteohjelmaluonnosta läpi. Ensi viikon lopulla on ek-ryhmän kesäkokous Kainuussa ja Oulussa. Siinä välissä se (piip) tentti ja yhdet unkarilaiset yövieraat.

Ai niin, vielä siitä seminaarista piti sanoa, että kahvitauolla tuli juttua seminaarin avanneen Lohjan kaupunginjohtajan Elina Lehto-Häggrothin kanssa tuosta PARAS-hankkeesta. Hän kyseli, mitä mieltä aiheesta ollaan Nummi-Pusulassa. Jouduin toteamaan, että eipä ole poliittisella puolella ainakaan vielä kunnolla aiheeseen paneuduttu. Olisi kuulemma nopeille yhdistyjille tarjolla korotettuja yhdistymisavustuksia ja takeet valtionapujen säilymisestä ennallaan.

Sammatissa kyseinen kysymys on nyt hyvin ajankohtainen. Miten käy, tuleeko Lohjan ja Sammatin liitto? Jos minä olisin sammattilainen (kuten melkein olenkin sieltä olevien isän puolen sukujuurteni), tuskin antaisin Lohjalle rukkasia. Nupulaisena on jo iso kynnys tuollaista tarjousta lähteä harkitsemaan. Mutta ehkäpä pitäisi.