Tänään on selvinnyt useita asioita eiliseen Jokelan sarjamurhatragediaa koskeviin, eilen pohtimiini kysymyksiin liittyen. Oikeuslääkäri vakuuttaa, että uhrit olivat niin pahoin vammautuneet useammista luodeista, ettei heistä ketään olisi saatu pikaisellakaan tehohoidolla säilymään hengissä. Elvytystä oli yritetty jossain vaiheessa, mutta turhaan. On käynyt myös ilmi, että poika oli ollut psykiatrisen avun piirissä. Hän kuitenkin oli valinnut tuskaansa lääkkeiden sijaan väkivallan.

Sitä toivoo niin hartaasti, että jokainen pyrkisi huomioimaan ympärillään paremmin ne ihmiset, joiden käytös ja mieliala ovat lähteneet muuttumaan huolestuttavasti.

Huomasin äsken uutissivulta, että tv-kanava Nelonen teki päätöksen olla lähettämättä sarjamurhaajista kertovaa Dexter-rikossarjaa tänään. Kanava kuulemma haluaa lähettää kansallisena suruliputuspäivänä jotain rauhallisempaa ohjelmaa, joka ei järkytä kenenkään mieltä. Myös väkivaltaiset ohjelmamainokset poistettiin torstain ohjelmistosta. Jospa saisi pyytää, että voisivat vähentää sarjamurhaajafilmejä jatkossakin. Ne eivät tee hyvää kenellekään. Sama toivomus muille kanaville.

Ajankohtainen kysymys on myös EU:ssa tekeillä oleva ampuma-asedirektiivin ikärajasääntö, jota Suomi on ollut yksin vastustamassa. EU:n parlamentti kun haluaa, että alle 18-vuotias saa harrastaa vain metsästys- tai urheiluammuntaa ja niitäkin vain, jos häntä valvotaan jatkuvasti. Suomi ei halua hyväksyä tätä. Saisivat suomalaisten ajatukset muuttua, vaikkakin tässä tapauksessa kyse oli 18 vuotta täyttäneestä. Itse en halua poikani harrastavan ammuntaa edes leikkipyssyillä, joita hänellä ei onneksi ole ainuttakaan pihalta kerättyjä puukeppiaseita lukuunottamatta.