Aamu alkoi halauksin. Tänään on nimittäin mieheni synttärit. Vasta eilen iltapäivällä muistin koko asian. Onneksi lahja löytyi eduskunnan postista - siellä kun myydään poliitikkojen kirjoja. Kiinnostavimmaksi lukutoukalle miehelleni arvelin Erkki Tuomiojan palkitun "Häivähdys punaista" -teoksen, jonka sain ostettua omistuskirjoituksella. Kortiksi löytyi sellainen, jossa kaksi kirahvia on soutelemassa kuutamolla. Marsipaanikuorrutteisen kakun sain hommattua eduskunnan kuppilasta, kun vaalikauden päättäjäisistä niitä oli jäänyt ylimääräisiä.

En siis mokannut mieheni synttäreitä. Kun hän illalla tulee kotiin - oltuaan suuren vaalikeskustelun yleisössä Vanhalla ylioppilastalolla - odottaa puhtaampi ja pölyttömämpi koti. Tosin siivoukseni ei sujunut moitteetta. Pienempi apulaiseni kuljetti muutamaa vaaleaa mattoa maata pitkin niin, että ne nyt kyllä ovat pölyttömiä, mutta varsin mutaisia. Mutta eihän lapsi voi oppia siivoamaan kuin harjoittelemalla, totesin harmistukseni jälkeen.

Puhelin korvalla olen haahuillut tänään paljon, sillä kaikkia meitä KD:ssa jännittää jo paljon. Yhteistä odotuksen tuskaa on helpompi kestää jakamalla sitä ja spekuloimalla erilaiset tulosvaihtoehdot läpi. Tunnelmat eri puolilla maata ovat positiivisia ja palautteet hyviä, mutta koskaan ei voi tietää, mitä äänestyspäivä tuo tullessaan. Oikeasti se yksikin ääni voi ratkaista... Myönnän jännittäväni hyvin monen ehdokasystävän puolesta.

Olemme vielä monilla paikkakunnilla menossa vaalitoreille, mutta vaalityö on käytännössä jo tehty. Parhaamme olemme yrittäneet niillä resursseilla, jotka meillä on. Eilen oli haastatteluni Länsi-Uusimaassa ja tänään Ykkössanomissa. Vaalilehdet on jaettu. Huomenna ja lauantaina on tulossa vielä lehtimainoksia. Vaalitulos on sitten äänestäjien ja Taivaan Isän käsissä.

Mielestäni varsinainen äänestyspäivä tulee olla rauhoitettu. Siksi en pidä mitenkään hyvänä puoluesihteerien (käsittääkseni demarien aloitteesta) tekemää päätöstä siitä, että myös sunnuntaina aiotaan kampanjoida. Ainakaan minä en aio enää sunnuntaina minnekään kampanjoimaan. 

Mutta vielä aamupäivän ohjelmaan: olin nimittäin vierailijana Nummi-Pusulan lukion toisen luokan yhteiskuntaopin tunneilla. Opettaja oli pyytänyt minua kertomaan poliittisesta vaikuttamisesta, eduskuntatyöstä, puolueista ja vaalikampanjoinnista.

Eilen illalla jouduin tunteja valmistellessa ihan tosissani miettimään, miten nykyaikana puolueita voisi jaotella ja luonnehtia oikein ja moniulotteisesti. Vanhan politiikan yksinkertainen oikeisto-vasemmistojako kun ei enää kerro lähellekään kaikkea. Taloudellisen ulottuvuuden lisäksi on jakolinjoina monet muut ristiriidat, jotka ovat pitkälti arvolatautuneita. Onneksi omassa gradussani aikoinaan käsittelin hieman näitä ideologisia kysymyksiä myös muiden poliittisten ideologioiden kuin kristillisdemokratian osalta.

Oppilaat kuuntelivat hiiskumatta ja tarkkaavaisesti. Kysymyksiäkin esitettiin ja ne olivat kyllä harvinaisen huolella mietittyjä ja olennaisia. Fiksuja lukiolaisia meillä Nummi-Pusulassa, liekö tulleet opettajaansa ;-) Toivon heille kaikkea hyvää opiskelussa ja elämässä!