Aamulla Hesaria selatessa teki pahaa ja tuli pala kurkkuun Itä-Kongon kriisistä kertovan jutun kohdalla. Siinä nimittäin todettiin, että pelkästään viime vuoden aikana raiskattiin kymmeniä tuhansia naisia osana sodankäyntiä.

Osissa itäistä Kongon demokraattista tasavaltaa naiset eivät ole uskaltaneet kuukausiin nukkua kodeissaan. "Kaikki kylän naiset nukkuvat yönsä metsässä raiskausten vuoksi. Ryöstely jatkuu yhä, mutta jos he eivät löydä meitä, he eivät voi raiskata meitä", kertoi eräs nainen The Guardian -lehdelle.

Raiskaukset eivät ole uusi väkivallan ja sodankäynnin muoto, mutta valitettavan lisääntyvä. Euroopassa sotaraiskauksia nähtiin ainakin Balkanilla. Aseistettujen ryhmien tekemä raiskaus sodan aikana määriteltiin sotarikokseksi vuonna 1995, mutta se ei ole kehityksen suuntaa muuttanut.

Tuntuu jotenkin aivan absurdilta ajatella tilannetta, että ei uskaltaisi nukkua kotonaan, vaan pitäisi paeta yöksi jonnekin puskaan piiloon aseistettuja raiskaajia. Ylipäätään on niin vaikea ymmärtää, miten toinen ihminen kykenee tällaiseen julmuuteen vieläpä selvästi heikompaa osapuolta kohtaan.

Mitä ihmisen päässä naksahtaa, että hän pystyy mielettömään ja silmittömään väkivaltaan etenkin puolustuskyvytöntä kohtaan? Onko niin, että monissa tapauksissa joku pomo määrää, eikä ole käytännössä vaihtoehtoa?

Kun tällaisia uutisia lukee, on kovin vaikea uskoa ihmisen hyvyyteen ja empatiakykyyn. Ihmisessä piilee uskomaton kyky julmuuteen.