Nyt on juhlat juhlittu! Olohuonettamme komistaa saavillinen oransseja liljoja, jotka pelastautuivat eilisillan päätteeksi koristamasta Kristillisdemokraattien juhlia.

Eilinen päivä alkoi Vihdin markkinoilla. Lähdin auto täynnä kamaa Vihtii kello 7 maissa. Aiemmin kenkkuilleen toriteltan saimme näppärästi pystyyn kokeneemman torimyyjän ystävällisellä avulla. Paikalla oli vajaa kymmenkunta osastomme aktiivia ja syksyn kuntavaaliehdokasta sekä koko joukko niin tunnettuja kuin tuntemattomiakin ystäviä.

Kristillisdemokraattien pääjuhla ja juhlaillalliset pidettiin lauantaina Helsingissä. Virallisuudestaan huolimatta pääjuhlasta muodostui rento. Ohjelma oli erittäin kansainvälinen ja monikielinen. Laskeskelin, että kuulimme puhetta ja laulua ainakin seitsemällä kielellä. Vieraita näytti olevan lähemmäs kolmesataa - eri ikäisiä ja ympäri maata, veteraanit eturiveissä. Mukana oli myös kolmisen kymmentä kansainvälistä vierasta. Pääjuhlan ohjelma.

Myös oma perheemme oli kokonaisuudessaan paikalla, lapset tosin "melkein" pakotettuina. Mutta hekin ilahtuivat positiivisesti ja epäilemättä tulevat muistamaan nämä bileet. Puheenjohtaja-Päivimme (kieltämättä erinomainen) juhlapuhe löytyy netistä puheet -sivulta. Letkeät juontajat Kriske ja Peter tekivät osaltaan parhaansa, ettei juhlasta tullut vakavaa pönötystä. Myös historiikkinäytelmä oli pirteä. Kiitokset ohjaaja Timo Sinivuoren tiimille!

Musiikkielämyksestä pääjuhlassa vastasi Viktor "Viki" Klimenko, joka täytti odotukset venäläis-heprealais-ruotsalais-suomalaisella ohjelmistollaan. Illallisten helmi oli Juho Valtonen band eli jousiyhtye, joka monipuolisella ohjelmistollaan hurmasi koko yleisön. Kun esitin syksyllä TET-harjoittelijana eduskuntaryhmässämme ollutta 15-vuotiasta Juhoa ystävineen esiintymään iltajuhlaan, en osannut mitenkään kuvitella, kuinka taitavia he ovat.

Juhlallisuuksia suunnitteli ja toteutti kolmen tytön tiimi eli Sari, Kristiina ja apupyöränä meikäläinen. Sarin ja Krisken maku piti ohjelmaa laadittaessa ja juonnot kulkivat. Itse olen saanut joitakin kiitoksia haastatteluistani KD-kompassiohjelmaan, jossa haastattelin aiempia puheenjohtajia. Lähetys on kuultavissa myös KD-Medioiden verkkosivuilla.

Ei kuitenkaan pitkää iloa ilman itkua. Se tuli tänä aamuna Hesaria avatessani. En voi sille mitään, mutta kykenen edelleen järkyttymään syvästikin siitä, miten kliseisen ja ahtaan kuvan valtamediat osaavat meistä tarjota. 100 iloista ja positiivista asiaa, jotka muutamalla sammakolla pilaantuvat täydellisesti. Kun eilen kiittelin Ylen toimittajaa osallistumisesta juhlaan, totesi tämä, ettei kannata kiitellä ennen kuin on jutun nähnyt. Ehkäpä tämä ohje on otettava vakavasti.