Eilisen toripäivän ja sauvakävelylenkin jälkeen olo oli sen verran raukea, että nukahdin sohvalle illalla jo kello kahdeksan tietämissä. Jossain välissä poikani herätti peittelemään itseään. Aamulla heräsin poikkeuksellisesti vasta kuuden maissa ja reippaana. Ensimmäisenä ajatuksena oli, että nyt on lepopäivä. Joitakin kirjallisia töitä lukuunottamatta aion viettää sunnuntaita. Ensin meinaan mennä kirkkoon ja sitten lasten kanssa ulkoilemaan Keräkankareelle.

Ensi viikolla tilaisuuksia ei ole enää paljoa. Maanantaina käväisen Hesarin mediatorilla ja suuntaan sitten paneeliin Espoon Omniaan, jossa aiheena koulutus- ja terveyspoliittiset kysymykset. Illalla on vuorossa kunnanvaltuuston kokous.

Tiistaina eduskunta kokoontuu päättämään kautensa. Silloin pukeudutaan juhlavasti mustiin, kun Tarja tulee sanomaan sanasensa eduskunnalle. Eduskunnan illan teatteririentoihin en ole ilmoittautunut. Tarkoitus on viettää tavallista perheiltaa, jotka ovat viime aikoina olleet vähissä. Loppuviikosta on vielä  poliittisia "ulkotöitä".

Hartaasti toivon, että myös ne toreilla pettymyksensä kaiken värisiin poliitikkoihin ilmaisseet kuitenkin löytäisivät motiivin käydä äänestämässä. Joissakin maissa on laissa määrätty äänestyspakko. Meillä ei sentään ole. Vaikka ymmärrän, että äänestäminen on monelle oikeasti vaikeaa, varsinkin jos ei tunne ketään ehdokasta, johon voisi edes vähän luottaa tai ei tiedä riittävästi puolueiden painotuseroista ja "oikeista" tavoitteista.

Kristillisdemokraattien keskeisimmät tavoitteet voisi ehkä yhdellä lauseella kilpistää niin, että ääni kristillisdemokraateille on kannanotto paremman perhepolitiikan ja inhimillisemmän vanhustenhuollon puolesta. Keskeisenä periaatteena on ihmisarvon puolustaminen sekä vapauden ja vastuullisuuden tasapaino. Jokainen ihminen, missä roolissa sitten milloinkin on - poliitikko, lähimmäinen, vanhempi tai lapsi - joutuu kantamaan vastuuta niin toisten ihmisten kuin Jumalankin edessä. Sitä ei voi välttää.