Eilen postilaatikosta löytyi ulkomailta tullut kirje.

"Dear Madam, I´m writing this letter to inform you a good news. ... Actually I'm luckey to have your scholorship to continue my education."

Srilankalainen kummipoikani oli päättänyt kertoa menestyksestään opinnoissa. Nyt hän on seitsemännellä luokalla ja kuulemma saanut kokeista hyviä arvosanoja. Veli on kolmannella luokalla ja vuosittain lähettämäni koulunkäyntiavustus on ollut heille kummallekin avuksi mm. koulutarvikkeiden hommaamisessa. Koko perheen puolesta hän esitti kiitoksia ja lähetti terveisiä. Pienistä kirjoitusvirheistä huolimatta kirje oli varmaankin yhtä sujuvaa englantia kuin se, johon minä kykenen. Käsiala monin verroin huolellisempaa.

Sain tämän kummipojan puolittain vahingossa. Ystäväni oli ollut maassa, tutustunut pojan perheeseen ja suomalaisten Lionsien organisoimaan kummilapsiprojektiin. Minua ei tarvinnut ylipuhua kummiksi pitkään. Tosin hieman aiemmin olin saanut melkein yhtä "vahingossa" toisenkin kummipojan suomalaisten perustamasta lastenkodista Intiasta.

Tuolloin pari vuotta sitten sain pojan kuvan ja perhetiedot, nyt tullut kirje oli ensimmäinen konkreettinen viesti häneltä ja teki pojasta samalla hetkellä monin verroin todellisemman ja läheisemmän. Kummitätinä minun olisi varmaan ollut syytä ottaa häneen yhteyttä, lähettää vaikka joku pieni joululahja. Mutta se ei ollut tullut mieleen, kun henkilökohtainen kontakti on puuttunut. En ole edes osannut ajatella, että joku poika ja hänen perheensä jossain toisella puolella maapalloa ajattelisi minua lämmöllä ja kiitollisuudella. Epäilemättä tarvitaan meitä ulkomaisia kummitätejä ja -setiä, jotka voimme olla apuna rahoittamassa elämää ja koulunkäyntiä. Suosittelen, jos sinulla ei ole vielä omia kummilapsia maailmalla.

"I wish you happy and prosperous New Year as well as a Merry Christmas and a peaceful New Year 2009. God Bless you! Bye for now, yours son Tharidu."

Kauniimpaa uuden vuoden toivotusta en ole saanut. Sitä samaa sinulle ja perheellesi, Tharidu. Vastaan sinulle pian.

Syksy on nyt paketissa. Tänään eduskunnassa hiljeni.

Eilen KD-väki vietti joululounastaan iloisesti itsetehdyn ohjelman merkeissä. Harvoin nauran niin syvältä kuin eilen Sarin P:n, Jussin ja Terhin ex-tempore sketsiä katsellessani. Meitä itseämme koskevassa tietovisassa paljastuivat samat sammattilaiset sukujuureni presidentti Halosen kanssa. Esa, jolla musiikkinumero koulussa oli heikoimmasta päästä, tunnusti levyttäneensä Viktor Klimenkon kanssa. Joku kertoi tappaneensa käsin rottia, toinen tippuneensa lietesäiliöön jne. Monenmoista uutta paljastui näistä tuiki tutuista työtovereista.

Kaksi työtoveriani, 17-vuotinen työystäväni Leena Juvonen ja Tarja Tallqvistin pirtsakka avustaja Maina Ellenberg ovat jäämässä eläkkeelle. Uusia ihmisiä ja tehtäviä on tiedossa alkuvuodesta.

On paljon, mistä olisi viime viikkoina voinut kirjoittaa tänne blogiin, mutta se on jäänyt tekemättä kaiken kiireen ja väsymyksenkin keskellä. Mieli on kuitenkin hyvä ja kiitollinen.

Itseltäni odotan nyt parin viikon loman aikana irrottautumista mahdollisimman hyvin työasioista ja myös kunnallisista murheista. Sen toteutumiseksi yritän pitää nettivapaata ja bloginpitoonkin on tarkoitus palata vasta ensi vuoden puolella. Pian pitäisi ryhtyä suunnittelemaan joulupäivien menuita. Joten - oikein rauhaisaa ja siunattua joulua itse kullekin sielulle!

Sain tänään töihin pitkän pötkylän. Sen sisältä paljastui jotain ihanaa, lähes metrin korkoinen punainen jättiläisunikko, joka nyt piristää olohuonettamme. Jos joskus ihminen kokee saavansa todella mieleisen yllätyslahjan, niin tämä oli sellainen.

Mukana olivat terveiset hämeenlinnalaiselta Anjalta. Häntä en tietääkseni ole koskaan tavannut, mutta tiedän Anjan olevan aktiivinen KD:n sivujen ja myös blogini lukija. Varmaankin viehtymykseni unikoihin on selvinnyt hänelle juuri tämän blogin myötä.

Näin ensi hätään blogin välityksellä, kun sähköpostiosoitettasi en löytänyt - jos satut täällä käymään, oikein kauniit kiitokset Sinulle lähettämästäsi yllätyksestä!

Terveisiä ortodoksisesta kulttuurikeskus Sofiasta ja maakuntaparlamentista Silja Serenadilta.

Aamulla suuntasin Vuosaaren suuntaan Kallvikin, josta luonnonsuojelualueen keskeltä löytyy ortodoksisen kulttuurin ja tapahtumien täyttämä viihtyisä ja rauhallinen kulttuurikeskus. Samassa yhteydessä on myös Helsingin ortodoksisen hiippakunnan tilat. Olin saanut sovittua metropoliitta Ambrosiuksen kanssa haastattelun itsenäisyyspäivän KD-kompassia varten.

Olin vielä matkalla Kallvikiin eilisen kokousillan jälkeen jokseenkin hermostunut - murehdin, tuleeko Nummi-Pusulan paikkaneuvotteluista koskaan kaikkia kohtuullisesti tyydyttävää ja riittävän oikeudenmukaista lopputulosta. Yhteinen teehetki ja ilman turhaa hätiköintiä tehty haastattelu tuntui hyvältä. Sofiassa koin tulleeni pyhyyden ja rauhan ilmapiirin kohtaamaksi - varmaan jotain levottomuutta sain jätettyä sinne. Metropoliitan ajatuksia pääset kuulemaan KD-Kompassissa 6.12. klo 12.05 Radio Deistä tai sen jälkeen KD:n nettisivuilta.

Päivällä vuorossa oli toisenlainen kohtaaminen. Eteläsatamaan oli kokoontunut laivaseminaariin osanottajalistan mukaan 263 uusmaalaista kuntapäättäjää. Itse pomppasin ulos ennen laivan lähtöä, mutta kuuntelin iltapäivän alustuksia mm. metropoliyhteistyöhön, Länsi-Uudenmaan maankäytön ja liikenteen kehittämiseen sekä Uudenmaan aluerakentamiseen liittyen.

Minulle kokonaan uusi asia oli maakuntajohtajan peräänkuuluttama pisararata, jolla ratkaistaisiin Helsingin keskustan rautatieliikenteen raideongelmia. Liikenneministeriön ylijohtajan mukaan tämä hankeidea ei kuitenkaan ole korkealla ministeriön toteutettavaksi aiottujen hankkeiden listalla. Ilmeisesti onkin niin, että uusia raidehankkeita voidaan tulevien vuosikymmenten aikana vain jokunen - eikä läheskään niin paljoa kuin esimerkiksi ilmastomuutoksen ja ruuhkautumisen vuoksi olisi toivottavaa.

*** Lehdestä huomasin, että maanviljelijäenoni oli saanut Suomen Valkoisen Ruusun ansioristin. Kun soitin onnitellakseni häntä, sain kuulla, että oma isäni oli saanut Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein. Kun sitten onnittelin isääni, kertoi hän puolestaan, että myös mieheni veli oli saanut saman ansioristin kuin enoni. Vielä on miehen veli onnittelematta ja myönnettyjen ansiomerkkien listat lukematta. Varmaankin niistä löytyisi paljon onniteltavia. Onnittelut kaikille tutuille ja tuntemattomille palkituille näin yhteisesti.

Mieheni sai pari viikkoa sitten puolueen hommaaman hopeisen ansiomerkin 20 vuoden työstä puolueessa. Itse sain muutama vuosi sitten vastaavan 15 vuoden palveluksesta. Toistaiseksi se on vielä käyttämätön - pitäisikö tänä vuonna itsenäisyyspäivänä laittaa rinnuksille?

Moni suhtautuu erilaisiin prenikoihin vähätellen. Tärkeitä tai ei, mutta ne kertovat sitoutumisesta johonkin yhteiskunnallisesti tärkeänä pidettyyn asiaan luottamustehtävään tai pitkään työuraan.

Ilahduin maanantaina kunnanhallituksen kokouksessa, kun minulle selvisi budjetin käsittelyn yhteydessä, että kaksi tämän vuoden aikana tekemääni valtuustoaloitetta oli johtanut tulokseen. Nummi-Pusulan koulut olivat päättäneet läheä mukaan koulukiusaamisen ehkäisemiseen tähtäävään KiVa koulu-hankkeeseen. Lisäksi kunta oli liittynyt TEM:n, Motivan ja Kuntaliiton tarjoamaan energiatehokkuussopimukseen. Turhaa ei näytä aloitteiden tekeminen olevan.

Eilen olin tuuraamassa KD:n kansanedustajia Rakennusliiton uusmaalaisten pääluottamusmiesten lähetystöä vastaanottamassa. Paikalla oli suuremmista puolueista kova kaarti edustajia, kuten Sdp:n Eero Heinäluoma. Niin lähetystön vastaanottotilanteessa kuin samana päivänä aamuradiossakin Heinäluoma markkinoi aktiivisesti korjausrakentamisen edistämiseksi esitystä kotitalousvähennyksen laajentamisesta niin, että sen voisivat saada myös taloyhtiöissä asuvat ilman yhtiöjärjestyksen muutosta. Eero ei tosin huomannut kertoa aloitteen isästä eli Bjarne Kalliksesta, joka kävi aloitteensa tälle esittelemässä jokunen aika sitten.

Paljon myötätuntoa ja toiveita sisältyi puolueiden edustajien puheisiin, muutoksia budjettiesityksiin sitäkin vähemmän. Itse olin tyytyväinen, että saatoin lyhyesti sanoa KD:n eduskuntaryhmän avanneen syyskuussa tehdyn vaihtoehtobudjettimme ja päivittäneen sen aiempaakin elvyttävämmäksi. Olimme lisänneet määrärahoja mm. juuri rakennusteollisuuden työpaikkojen turvaamisen edistämiseksi. Nyt olisi todellakin oikea aika etenkin julkiseen korjausrakentamiseen.

Tänään istuin Finlandia-talolla KD:n edustajana Oikeusministeriön järjestämässä työseminaarissa "Puolueet ja demokratian tulevaisuus". Päivän aikana pohdittiin tutkijoiden sekä puolueiden sivistysliittojen ja think thank:ien edustajien puheenvuorojen saattelemana puoluetoiminnan ja vaikuttamisen tulevaisuuden muotoja.

Varsin yhteen ääneen todettiin, että nykymuotoinen puoluebyrokratia on jokseenkin vanhentunutta. Ihmiset eivät halua järjestörutiinien pyörittäjiksi ja kahvinkeittäjiksi, mutta kylläkin vaikuttamaan heitä koskettaviin asioihin. Miten luomme puolueissa mahdollisuuksia vaikuttaa tapauskohtaisesti ja eräällä tavoin riittävän etäältä? Siinäpä pohdittavaa kerrakseen.

Kun jokunen viikko sitten minulle kilahti KD-Nuorten pikkujoulukutsu, olin innoissani. Kun viime vuosituhannella  31-vuoden ikäraja iski ulos nuorisojärjestön toiminnasta, oli se kaikkea muuta kuin kivaa. Silloin yksi tärkeä aikakausi elämästä päättyi.

Kun eilen pääsin Päivi Räsäsen tavoin luvalla "kuokkimaan" KD-nuorten pikkujoulubileisiin koristeltuun ja tunnelmavalaistuun puoluetoimistoon, oli se minulle monin verroin arvokkaampi kokemus kuin nuorisojärjestölle, joka toivoi ukkopuolueen edustusta juhliinsa.

Kristillisdemokraattien nuorisojärjestöllä on kieltämättä aihetta juhlaan ja tyytyväisyyteen. Pieneen organisaatioon on vuoden aikana saatu 500 uutta jäsentä, mikä on kyllä todella suuri prosentuaalinen kasvu. Taitaa olla peräti 50%. Nuoria ehdokkaitakin oli vaaleissa ihan kohtuullinen määrä, Tampereella peräti lähes kolmannes kaikista ehdokkaista. Tampereen nuorisopiiri saikin vuoden nuorisopiiripalkinnon oikein ison maailman tyyliin.

Myös kaikki paikalla olleet ehdokkaat muistettiin, etunenässä 18-vuotiaana kaupunginvaltuutetuksi hienolla äänimäärällä Riihimäeltä valittu Saara Räsänen. Tampereella varavaltuutetuksi ylsi piirin touhunainen Säde Johanna Westerlund, samoin kuin meidän osaston Raine Klemola Karkkilasta.

Illan musiikista vastasi kristillinen rapbändi Connection Posse, joka piti minikeikan ja hoiti myös DJ-hommat. Kyseiset räppärit vetivät viimeksi ennen vaaleja KD-nuorten vaalijuhla keikan uudella ylioppilastalolla. Bändin nettisivuille pääset tästä.

Nuorisojärjestölle lupaan pyytämättä ja jo ennakkoon uudenvuodenlupauksenani, että mikäli minä vain pystyn asioihin vaikuttamaan, tulee nuorisojärjestö näkymään ensi vuonna aiempaa paremmin myös ukkopuolueen puolella. KD-Nuorilla on paljon tärkeää annettavaa ja sanottavaa. Siihen täytyy myös löytyä enemmän tilaa ja näkyvyyttä puolueessa.

Toisenlaista nostalgiaa oli tänä aamuna, kun televisiosta katselin Rajamäen kirkon 70-vuotisjuhlajumalanpalvelusta. Tuossa kirkossa olen istunut lukemattomia tunteja aina 18-vuotiaaksi asti. Perheemme kävi yhdessä tässä kauniissa ja ainutlaatuisessa Oy Alkon Ab:n rakentamassa funkkiskirkossa vuosia lähes joka sunnuntai. Olen tuijotellut niin kuuluisaa Segerstrålen alttarifreskoa kuin kauniita kattolamppujakin pohtien kaikenlaista.

Nyt televisioitua juhlamessua olivat toimittamassa monet tutut mutta kovasti vanhentuneet kasvot. Ehtoollisen jakamiseen osallistui myös aktiivisena maallikkona Nurmijärven seurakunnassa toimiva isäni Pertti. Hänen panoksestaan Rajamäen seurakuntatyöhön monesta eri roolista käsin vuosikymmenten ajan ei voi olla kuin ylpeä.

Ehdin tänään osallistumaan parin tunnin ajan eduskunnan tietoyhteiskunta-akatemiaan, joka muuten lähetettiin netissä suorana lähetyksenä. Kahden päivän seminaari, jossa kuultiin varmaan kaikkiaan paria kymmentä alansa tuntevaa kovan tason asiantuntijaa, oli eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan järjestämä.

Kuten melkein arvasinkin etukäteen, minua jäi harmittamaan, etten ollut raivannut kunnolla tilaa kalenteriin istuakseni seminaarissa koko ajan - kuten päätoimittajamieheni onnistui tekemään. Aihepiiri on todella tärkeä, mutta sitä ei onnistu hahmottamaan kunnolla ilman tietojen säännöllistä päivittämistä.

Kiinnostavimmat luennot koskivat sosiaalista mediaa ja sen roolia mm. organisaatioiden työvälineinä. Sosiaalisessa mediassa kyse ei ole vain "leikkimisestä" Facebookissa tai Habbo-hotellissa, vaan uudenlaisista vuorovaikutuksen ja osallistumisen muodoista, jotka tulevat muuttamaan vielä monta asiaa ja organisaatiota.

Alustuksissa mm. viitattiin Obaman tapaan käyttää sosiaalista mediaa kampanjassaan ja myös jatkossa presidenttinä. Hän on luvannut pistää viikoittaiset puheensa koko maailman 1,5 miljardin netin käyttäjän ulottuville YouTubeen, kun presidentin puheita pääsivät ennen kuulemaan vain amerikkalaiset.

Sain muuten muiden Facebook-kannattajien tavoin Obaman kampanjapäälliköltä eilen viestin, jossa sanottiin seuraavasti: "Merja -- Please take a few minutes and help shape the future of this movement. Share your campaign experience and your thoughts on the best way to keep supporting our agenda for change: http://my.barackobama.com/whatsnext The inauguration is just 62 days away, and as President-elect Obama and Vice President-elect Biden prepare to take office, they'll need your support more than ever.

You've built an organization in your community and across the country that will continue to work for change -- whether it's by building grassroots support for legislation, backing state and local candidates, or sharing organizing techniques to effect change in your neighborhood.

Your hard work built this movement.  Now it's up to you to decide how we move forward. Take this short survey and share your ideas: http://my.barackobama.com/whatsnext"

Obama haluaa siis palautetta ja kaikki tukijansa mukaan muovaamaan muutosta myös jatkossa. Hän haluaa rakentaa osallistuvaa yhteiskuntaa. Olkoon sitten kuinka symbolista tahansa, arvostan kovasti tätä aivan uudenlaista poliittisen johtajuuden tapaa ja asennetta sosiaalista mediaa hyväksi käyttäen.

Toinen huipputärkeä aihepiiri eduskunnan seminaarissa oli lainsäädännön rooli tietoyhteiskunnan kehityksessä - kuinka lainsäätäjä pysyy tekniikan ja erilaisten sovellusten ja käyttötapojen perässä. Laahaako lainsäädäntö auttamattomasti vuosia jäljessä... Asiasta oli puhumassa varmaankin yksi alan parhaita asiantuntijoita Suomessa eli Jyrki Kasvi. En suinkaan ole kaikesta tämän tekniikan tohtori-kansanedustajan kanssa samaa mieltä, mutta arvostan hänen panostaan alan aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana ja herättelijänä. Jyrkin puheenvuoron ppt-dioihin pääsee käsiksi tästä linkistä.

Tulevaisuusvaliokunnan keväiseen raporttiin aiheesta pääsee tästä.

Vaalien jälkeen piti alkaa uusi rennompi elämä, ainakin niin lupasin lapsille. Kuitenkaan siltä ei nyt oikein näytä. Kuluneellakin viikolla kokouksissa tuli istuttua neljänä iltana.

Vaalityö jouduttaneen aloittamaan Karkkila-Vihti -akselilla uudelleen, kun sähköinen äänestys tökki pahemman kerran. Yritän ajatella asiaa positiivisesti, mutta olen kyllä vakuuttunut, että vaalien uusiminen tulee vääristämään äänestäjien alkuperäistä tahtoa monin verroin enemmän kuin rekisteröitymättömät äänet.

Ensinnäkin on lähes väistämätöntä, että äänestysaktiivisuus laskee voimakkaasti ja uusintavaaleissa pärjäävät ne, jotka saavat äänestäjänsä liikkeelle muita paremmin (toki aina on näin, mutta tämä tulee korostumaan). Luultavasti äänestäjiä katoaa suhteessa eniten niiltä, jotka niitä aiemminkin vain vähän saivat. Tuskin sähköisen äänestyksen ongelmat olivat vain joidenkin ehdokkaiden äänestäjien ongelma, joten oletan kadonneiden äänien jakautuneen varsin tasaisesti eri ehdokkaiden kohdalle.

Sain viikko sitten luovutettua Vihdin seudun puheenjohtajan nuijan Vihdin Käpykylässä sisustusliikettä pyörittävälle Päivi Åhlgrenille. Osaston johtokuntaan tulin kuitenkin edelleen valituksi ja hoidan toki vaalipäällikkyyteni kunniakkaasti loppuun, jos uusintavaalit tulevat.

Nyt aluillaan ovat eri kunnissa luottamuspaikkaneuvottelut. Pienten ryhmien ongelma on se, ettei yksin saa paikkoja ilman muiden reiluutta ja jos reiluutta ei ole tai siihen ei voi luottaa, pitäisi liittoutua. Nummi-Pusulassa tekniseen liittoutumiseen vaalikokouksissa tunnutaan suhtautuvan kovin kielteisesti, vaikka monissa muissa kunnissa se on täysin arkipäivää. Eilinen ensimmäinen palaveri osoitti, että luottamuspaikkojen jakaminen sovussa tulee mitä todennäköisimmin olemaan täyttä utopiaa Nummi-Pusulassa. Masentavaa. Tuli eteen mitä tahansa, en ihmettele enää mitään. Kaikki on mahdollista.

Jos minä saisin päättää, jokainen puolue tai ryhmä saisi ääniosuutensa mukaisen määrän pisteitä. Niillä sitten "ostettaisiin" etukäteen pisteytettyjä paikkoja yhdessä neuvotellen. Minusta se olisi reilua, jos mikä. 

Mutta ei marraskuu aivan masenna, sillä pianhan tulee joulu...Koska pidän siitä, että jouluvalmistelut eivät jää pahimpaan ruuhkaan, olin tänään lasten kanssa Lohjalla ostoksilla. Vielä ei ollut ryysistä ja onnistuimme vallan mukavasti löytämään monenlaista sellaista, mitä oli tarkoituskin. Jo kerran lokakuun puolellakin olin samoilla askareilla. Nyt meidän perheessä on jokseenkin kaikki joululahjat valmiina paketoituina niin omalle porukalle, Esan lapsille, kummilapsille, isovanhemmille kuin joillekin ystävillekin. Joulustressiä ei siis ole odotettavissa ja marrasmasennuskin lievittyi. 

Hyvä Barack, teki mieli laittaa onnitteluviesti Facebook-sivusi Wall:iin kuten jo yli puoli miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa. Päädyin nyt kuitenkin onnittelemaan Sinua blogissani.

En osaa toivottaa "God bless America", mutta siunausta ja viisautta toivon Sinulle tämän yhden maailman tärkeimmän tehtävän hoitamiseen. Koitukoon työsi siunaukseksi koko maailmalle.

En tiedä sinusta paljoa - vain mitä mediat ja nettisivusi ovat kertoneet, mutta liityin viime tammikuussa netissä kannattajiesi joukkoon. Uskon, että et ole hyvä vain retoriikassa, vaan oikeasti pystyt edeltäjiisi verrattuna paljon aidommin paneutumaan tavallisten ihmisten huoliin. Eikä vain Yhdysvalloissa vaan ympäri maailmaa. Taustasi köyhässä Afrikassa ja myös yhtymäkohtasi islamiin luovat uskoakseni sinulle mahdollisuuden olla sillanrakentaja paitsi kotimaassasi niin myös koko maailmassa. Olet omaksunut henkilökohtaisen kristillisen uskon, joka toivon mukaan kantaa sinua läpi elämän ja löydät sen kautta viisautta moniin ratkaisuihin.

En kuvittele, että pystyisit isosti ja nopeasti asioita muuttamaan, mutta luotan siihen, että valintasi ja esimerkkisi saa ainakin amerikkalaisten enemmistön sydämessä aikaan jonkinlaista muutosta. Ne asiat, joihin olet luvannut paneutua, kuten sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja terveydenhuollon oikeudenmukaisuuden lisääminen, paneutuminen ilmasto- ja energiakysymyksiin sekä USA:n ja muun maailman yhteistyön parantaminen ovat minunkin mielestäni todella tärkeitä kysymyksiä.

J.K: Sain tänään mitalin, enkä mitä tahansa prenikkaa. Siinä lukee "Parhaan Vaimon Mitali". Tulkitsen tämän 3-vuotishääpäivänä saamani viestin samoin kuin joskus äitienpäivänä "maailman parhaalle äidille" tulleet onnittelukortit - kaikista puutteistani ja rikkonaisuudestani huolimatta olen jollekin erityisen tärkeä ja jonkun rakkauden kohde. Kiitos kulta! Olet sinäkin maailman paras aviomies.